ylarivifinal
Tapahtumat 2009-2010, 2010-2011, 2011-2012, 2012-2013, 2013-2014, 2014-2015, 2015-2016
Tapahtumat 2012-2013

14.6.2013 Hallituksen vaihtokokous

Kauden viimeinen kokous, hallituksen vaihtokokous, on onnellisesti takana ja veli Pekka M on luovuttanut presidentin käädyn ja liivin tulevan kauden presidentille veli Tepolle asian vaatimalla arvokkuudella.

12 veljeä kokoontui ravintola Fontin alakerran kokoushuoneeseen perjantaina klo 18:00. Tunnelma oli rento ja vapautunut heti alusta lähtien ja ravintolaemäntä Jaanan kantaessa kuohuviinilasit pöytään kirkastuivat ilmeet vielä entisestäänkin. Hetken kuluttua kajahti ilmaan jo tutuksi tullut klubimme tunnuslauseke: ”Kupit eteen – Kupit’taa”! Alkupalana tarjoiltiin kevyet mutta erittäin maukkaat patonkileivät kala- & katkaraputäytteellä.

Veli Teppo avasi virallisen kokouksen ja taulutelevision ruudulle ilmestyi tulevan kauden toimintasuunnitelman luonnos. Tähän veli Pekka M totesi, että hän ei edes tunne noita teknisiä laitteita.. Osa uudesta hallituksesta oli jo kokoontunut veli Tepon johdolla ja aloittanut toimintasuunnitelman laadinnan hyvissä ajoin. Tuleva presidentti esitteli kaikki toimikunnat ja niiden jäsenet. Muutama vahvistus vielä puuttui mutta pääsääntöisesti toimikuntien puheenjohtajat ja jäsenet olivat uusista vastuutehtävistä tietoisia ja hyväksyntänsä antaneet.

Toimintasuunnitelma piti sisällään jo vakiintuneet tapahtumat, sekä syksylle  että kevätkaudelle. Päivämääriäkin oli jo hyvin tiedossa ja pikaisella vilkaisulla näytti siltä, että tuleva kausi tullee olemaan tapahtumien ja aktiviteettien osalta yhtä vilkas kuin päättyvä kausi! Syyskauden viralliset hallituksen- ja klubikokoukset käynnistyvät jälleen syyskuussa mutta jo ennen niitä on luvassa ohjelmaa elokuulle. Perinteinen Emma-teatterin esitys heti elokuun alussa ja kuun puolivälin tietämillä epävirallinen kauden aloituskoontuminen ravintola Koulussa. Näistä molemmista tulee lisäinformaatiota sähköpostilla. Syyskauden klubikokoukset käynnistyvät arvokkaasti, kun uusi priirikuvernööri Tommi Virtanen vierailee jo syyskuun kokouksessa!

Virallisen kokouksen päätyttyä ravintolan tarjoilijat kantoivat ruoka-annokset pöytään. Ei tuottanut pettymystä tämäkään annos! Trendikkäästi annos sisälsi revittyä porsaanlihaa kasvispyreen ja raikkaan salaatin kera, kerrassaan herkullista. Ruokajuomana tietysti puna- ja valkoviiniä ja Jaana oli saanut ohjeistuksen, että tähän huoneeseen ei tarjoilla kuin vähintään 24 cl annoksia. Ravintolassa oli ilmeisen laaja viinivalikoima mutta talon valko- ja punaviinitkin maistuivat hyvin illan aikan veljille.

Ruokailun jälkeen veli Pekka luovutti presidentin käädyn veli Tepon kaulaan ja myös puki presidentin liivin tulevan presidentin päälle. Liivi on edesmenneeltä veli Pekka Varjoselta perintönä saatu ja paljon maailmaa nähnyt Lions-liivi. Liiviin oli jo kiinnitetty piirin vuosikokouksessa saadun kunniakirjan mukana tullut pinssi osoituksen kuluvan kauden menestyksekkäästä toiminnasta. Onnittelut vielä kerran uudelle presidentille ja menestystä tulevalle kaudelle! Ja tietysti kiitokset veli Pekalle erinomaisesti johdetusta kaudesta, joka varmasti jää klubin historiaan jonkinlaisena muutoksena klubimme toiminnassa. Päätöslauseessaan veli Teppo lupasi tehdä parhaansa kauden onnistumiseksi ja näin varmasti tulee tapahtumaankin.

Jälkiruokana oli kahvi avec oman valinnan mukaan. Allekirjoittanut tilasi pelkän avecin mutta Jaana toi calvadoksen. No eipähän mennyt yöunet. Erinomaisesti oli katetta 15€ maksulle, tosin juomathan jokainen maksoi itse.

Tästä on hyvä lähteä hyvin ansaitulle kesälomalle myös klubitoiminnasta!

Nyt huudetaan: "Ihanaa leijonat, ihanaa! Tämä on ihanaa, vaikka tekee kipeää niin ei haittaa. Ihanaa leijonat, ihanaa! 
Aurinkoista ja lämmintä kesää kaikille ja elokuussa taas tavataan. Kausi on tässä!"

Tiedotustoimikunta/Ismo

Kuvia tapahtumasta.

 
23.5.2013 Toukokuun klubikokous

Kauden viimeinen klubikokous avattiin täsmällisesti klo 19:00 veli presidentin johdolla. Veljien osallistuminen oli jälleen erinomainen ja tupa oli aivan täysi viimeistä istumapaikkaa myöten. Paikalla taisi olla ennätykselliset 30 veljeä!

Kausi on ollut pitkä ja erittäin tapahtuma- ja aktiviteettirikas. Presidentin puheenvuoron aikana veli presidentti kehotti veljiä täyttämään palautelomakkeen, jolla kartoitettiin onnistumisia kauden tapahtumissa sekä kerättiin hyvää pohjustusta tulevalle kaudelle. Presidentin ohjeistus olikin, että kukaan ei poistu kokoushuoneesta ennenkuin lomake on täytetty..

Seuraavaksi oli vuorossa ansioituneiden veljien sekä toimikuntien puheenjohtajien palkitseminen. Veljet Pekka H, Hannu M ja allekijoittanut saivat presidentin tunnustusmerkin sekä sylinterin muotoisen peltirasian, jonka sisältö vaikutti hyvinkin houkuttelevalta. Veli sihteeri vastaanotti sihteerin ansiomerkin ja toimikuntien puheenjohtajat hyvin ansaitut ansiomerkkinsä.

Ansiomerkkien jälkeen veli Teppo luovutti klubin vuoden leijona -patsaan veli Hannulle erinomaisista ansioista kuluneen kauden aikana. Tilikauden lopputulos oli vielä ko hetkellä pimennossa mutta veli rahastonhoitajan sanoin ”rahat ovat riittäneet hyvin” ja lopputuloshan nähdään uuden kauden alussa vuosikokouksen yhteydessä. Sitä jäimme mielenkiinnolla odottamaan.

Veli Jussilla oli seuraava puheenvuoro ja hän luovutti veli presidentille piirin vuosikokouksessa Somerolla klubimme saaman kunniakirjan ansiokkaasta toiminnasta kauden aikana. Kunniakirjan oli allekirjoittanut Turussakin vieraillut liiton kansainvälinen presidentti Wayne Madden. Mukana tullut pinssi kiinnitetään presidentin Lions-liiviin muistoksi menestyksekkäästä kaudesta.

Lopuksi veli presidentti esitteli Helsingin klubivierailun yhteydessä saatua lahjaa, joka arvokkuudessaan on vertaansa vailla. Nyt sille pitää löytää arvoansa vastaava säilytyspaikka. Erinomaisen klubihengen innoittamana veli Timo oli tuonut arvottavaksi vielä ylimääräisen palkinnon ja arvonnan onnettarena toimi yksi Pohjan tarjoilijoista. Voittajaksi arvottiin veli Juha G, tällä kertaa siis iso G ja Skagenin viinin ilmaaja sai tyytyväisen omistajan!

Klubiesitelminä oli vielä allekirjoittaneen kuvakavalkadi klubin 55-vuotisjuhlasta, sekä veli Hannun valokuvakokoelma veljien Helsingin vierailusta.

Erinomaisen tunnelmallinen klubikokous ja loistava päätös kaudelle!

Tiedotustoimikunta/Ismo

Kuvia tapahtumasta.

 
16.5.2013 Littoistenjärven ympärijuoksu

Toukokuun 16. päivä oli vielä viimeinen mittaus kauden menestyksestä, Littoistenjärven ympärijuoksu. Vuosi aikaisemmin viisi urheaa veljeä osallistui samaan juoksutapahtumaan ja täten meillä oli jo viisi ”vapaalippua” pohjalla. Kevään aikana tehdyn mainostuksen ja valmennusohjelmien myötä lopullinen osallistujamäärä oli peräti 13! Erinomainen suoritus ja jälleen kerran olimme paras klubi osallistujista. Itse asiassa edustimme 10% koko osallistujamäärästä!

Sää oli erinomainen, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuulta ei ollut nimeksikään. Littoistenjärven pinta oli tyyni ja kilpailijoita saapui lähtöpaikalle tasaisena virtana. Edellisen viikon Martta-iltaan Top Chef Hurme saapui reiluhkon akateemisen vartin verran myöhässä, oven kahva kädessään. Tällä kertaa hän oli tullut lähtöpaikalle jo aikaisin aamusta makuupussin kanssa ja lähtönumerot olivat sen mukaan, 10 & 11.

Lähtölaukausta odotellessa loputkin veljet saapuivat paikalle ja tunnelma oli katossa. Aktiivisimmat kävivät jopa lämmittelylenkillä ennen lähtöä. Ryhmäkuvaan saatiin kuitenkin kaikki mukaan ja kuten kuvasta näkyy tavoitteet olivat korkealla, armoa ei pyydetä eikä sitä tulla antamaan!
Lähtölaukauksen ampui olympiavoittaja Pertti Karppinen. Laukaus lähti niin korkealta, että osa lähtöviivalla olleista ei sitä edes huomannut. Samaan aikaan oli menossa jääkiekon MM-ottelu Suomi - Slovakia ja teknologiaa hyväksi käyttäen veljet olivat iholla myös pelin etenemisessä. Napit korviin ja menoksi.

Kovakuntoisimmat veljet lähtivät juoksemaan kärkiryhmän mukana ja voimaryhmä jäi peräpään valvojaksi, kirjaimellisesti! Joka tapauksessa kaikki lähtivät hyvällä mielellä kiertämään kahdeksan kilometrin lenkkiä Littoistenjärven ympäri. Matkan varrella oli tankkauspiste, jossa oli tarjolla sekä kirkasta (vettä) että mehua virkistämään matkantekoa. Mukana oli jälleen myös veli Björn Taxell, joka edellisenä vuonna pesi nykyisen hallituksen kärjen puhtaasti. Tällä kertaa näytettiin selvästi mistä kana pissii.

Kaikki pääsivät maaliin, Suomi voitti lätkäpelin ja maalipaikalla oli soppavaunusta tarjolla maittavaa hernekeittoa. Erinomaisesti järjestetty liikuntatapahtuma ja erinomainen osallistuminen meidän klubista! Mitalit palkintokaappiin ja vuoden päästä uudelleen.

Tiedotustoimikunta/Ismo

Kuvia tapahtumasta.

  
14.5.2013 Martta-ilta Uudenmaankadulla

Lions-liitolta tuli alkuvuodesta piirikuvernöörin tiedotteen liitteenä ehdotus uudesta valtakunnallisesta palveluaktiviteetista toukokuulle. Ohjeistuksen mukaan palveluaktiviteetin tarkoituksena oli, että Äitienpäivää edeltävällä viikolla tuotetaan iloa vanhuksille ja senioreille toteuttamalla erilaisia tapahtumia tai palvelutempauksia.

Klubimme lähti tietysti pohtimaan asiaa ja yhtenä mahdollisuutena oli allekirjoittaneen ehdotus järjestää Turun alueen martoille mieleenjäävä iltatapahtuma. Pienen pohdinnan jälkeen illan ohjelma alkoi hahmottua ja kysely marttojen suuntaan näytti myös vihreää valoa. Muutaman puhelinsoiton jälkeen löytyi oikea kontakti, Jaana Ruisniemi. Hän sattui olemaan juuri silloin lomailemassa Thaimaassa, kun hänelle asiasta viestittelin. Kun ehdotuksemme todellinen luonne aukeni hänelle, niin palaute oli erinomainen ja Jaana oli välittömästi täysillä mukana aloittamaan tarkemman suunnittelun.

Illan tarkoituksena oli kutsua niitä Turun alueen marttoja mukaan, jotka ovat vuosien aikana olleet mukanan vapaaehtoistyössä Lions-klubien järjestämissä tapahtumissa. Yleensä kuitenkin keittiön puolella tai tarjoiluista vastaavia taustahenkilöitä. Jaana lupasi kerätä nimilistan henkilöistä ja lopullisessa listassa olikin hienot 32 nimeä. Illan ohjelma päätettiin pitää yksinkertaisena ja vastuita jaettiin veljien kesken. Jaanan avustuksella saimme mahdollisuuden järjestää tilaisuus marttojen omissa kokoustiloissa Uudenmaankadulla ja ilman mitään veloitusta.

Ohjelma oli yksinkertaisuudessaan seuraava: paikalle kutsutuille martoille tarjottiin kahvit & Naantalin Ruokamestareilta hankitut voileivät (Saaristolaislimppua, jonka päällä päällä salaattia ja kylmäsavulohta sekä toisena vaihtoehtona ruisleipäviipaleita paahtopaistilla ja vihanneksilla). Kahvituksen jälkeen alkoi virallinen ohjelma marttojen puheenjohtajan avauspuheella sekä veli presidentin puheella. Puheen aikana veli Hurme teki näyttävän sisääntulon tuoden mukanaan ovenkahvan, joka oli jäänyt käteen ovea avatessa.

Puheiden jälkeen veli Hannu luovutti 300 € arvoisen lahjakortin Iskun kalustetaloon. Veli Hannun saatesanojen mukaan veli Ilkka oli luvannut järjestää martoille kunnollisen opastuksen kalustetalossa, kun he tulevat lunastamaan lahjakorttia. Lahjakortti tulikin oikeaan tarpeeseen, sillä marttojen kokoustilan käytävänmatto oli tullut tiensä päähän ja oli juuri edellisellä viikolla kerätty pois lattialta.

Pöytäviirin luovutuksen jälkeen veljeskuoro ”The singing brothers” kajautti ensimmäisen kuorolaulun veli Matin säestyksellä. Tämä oli todellakin ensimmäinen yhteislaulu tälle kuorolle ja nuotitkin taisivat olla hukassa... Veljeskuoron esityksen jälkeen veli Matti lausui kesäisiä sanoja, jotka sopivat erinomaisesti tilaisuuden luonteeseen. Heti ensiminuutista lähtien illan ilmapiiri oli avoin ja lämminhenkinen.

Vapaan seurustelun jälkeen ohjelmassa seurasi lisää kuorolaulua sekä veli Timon sooloesitys veli Matin tahdittamana. Raikuvien suosionosoitusten jälkeen veli Lasse kävi lävitse valokuvia menneiltä vuosilta alkaen vuodesta 2001. Monissa kuvissa paikalla olleet martat tunnistivat itsensä sekä ystäviänsä työn touhussa. Valokuvaesityksen jälkeen oli vuorossa illan kohokohta, marttojen kukitus, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Veljet antoivat jokaiselle paikalla olleelle martalle ruusun lämpimän halauksen kera ja muutama martta sai useammankin ruusun kotiin vietäväksi. Ruusut oli hankittu
Lepolan puutarhasta veli Timon avustuksella.

Kukituksen jälkeen otetusta yhteiskuvasta näkyy erinomaisesti illan tunnelma. Illan päätteeksi marttayhdistyksen puheenjohtaja luovutti veli presidentille marttayhdistyksen toimintakertomuksen 1899 – 1999, Yhteistyötä rakkaudella.

Jälleen erinomainen tapahtuma, joka toivon mukaan poikii vielä uusia vastaavia tilaisuuksia. Illan päätarkoitus oli marttojen muistaminen siitä pyyteettömästä vapaaehtoistyöstä, jota he ovat vuosien aikana tehneet ja siinä onnistuimme erinomaisesti.

Kiitokset kaikille järjestelyissä mukana olleille veljille!

Tiedotustoimikunta/Ismo

Kuvia tapahtumasta.

 
8.5.2013 Viinitasting vanhassa Viinatehtaassa

Yksi kevätkauden uusista tapahtumista oli veli Arin ja lady Pian järjestämä viinitasting helatorstain aattona. Paikkana viinipruuville oli historiallinen 1860-luvulta peräisin oleva Manillan idyllinen tehdaskiinteistö, joka sijaitsee Turussa Förin tuntumassa Aurajoen itärannalla. Vanhan viinatehtaan tilat sopivat erinomaisesti jo historiallisin perustein viinipruuvin järjestämiseen ja lady Pian somistajan ammattitaito tuli loistavasti esille tilan koristelun myötä. Paikalle viriteltiin myös tarvittavat äänentoisto- ja videolaitteet illan esityksiä varten.

Alkuillasta paikalle saapui yhteensä 25 viineistä kiinnostunutta veljeä ja ladya. Kaikki olivat kuin ällikällä lyötyjä nähdessään tilat ja erityisesti pruuvipöytä viinilaseineen teki vaikutuksen. Alkumaljojen jälkeen oli aika siirtyä pruuvipöydän ympärille ja tälläkään kertaa kukaan ei jäännyt ilman istumapaikkaa. Veli presidentti suoritti tilaisuuden avauksen juhlapuheella, tosin leading ladyn auton korjauskertomus taisi viedä leijonan osan huomiosta. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Pruuviemäntä Pia aloitti illan varsinaisen ohjelman esittelemällä aluksi miten on henkilökohtaisesti ajautunut viinien kuivaan maailmaan. Samalla selvisi myös veli Arille ja allekirjoittaneelle varatut erikoispaikat pruuvipöydän vierestä. Kuuluimme illan tarjoiluhenkilökuntaan ja meitä oli tasan kaksi eli illasta oli tulossa pitkä ja hikinen! Pruuviemännän alkulauseiden jälkeen oli allekirjoittaneen lyhyt esittely Manilla-talon historiasta sekä viinatehtaan menneisyydestä.

Jokaisen pruuvaajan edessä oli kuusi (6) lasia punaviiniä ja edelleenkään niistä ei saanut maistaa. Pruuviemäntä avasi tastingin kierrättämällä tuoksupulloja, joilla herkistettiin pruuvaajien hajuaistit kohdalleen. Muutamalla veljellä oli jo todellisia vaikeuksia olla koskematta viinilaseihin ja taisipa joku jo hörpätä hajustepulloistakin. Viimein päästiin itse asiaan, ainakin melkein, sillä aluksi tutustuttiin viinien eri värisävyihin. Pruuvaajat pyörittelivät laseja edessään ja vertailivat viinien värejä toisiinsa sekä sitä, kuinka viini valui reunoilta takasin lasin pohjalle jättäen juovat lasin pintaan, viinin ”kyyneleet”. Viinejä pöyriteltiin lasissa, nuuhkittiin, löydettiin uusia tuoksuja mutta vieläkään ei maisteltu.

Lopulta tuli lupa maistaa ja veli Kalle taisikin olla heti ensimmäisten joukossa. Tätä hetkeä oli odotettu jo vuosi.. Viiniä maisteltiin monella tyylillä, välillä suussa purskutellen ja sitten taas lasissa pyöritellen. Useampi pruuvaajista taisi löytää myös viinin hengen. Joka tapauksessa tila täyttyi nopeasti iloisesta puheensorinasta ja tarjoilijat huolehtivat menestyksekkäästi siitä, että kenenkään lasi ei ollut tyhjänä sekuntia kauempaa.

Veli Hannu välitti kännykän kautta saamansa terveiset poissaolevalta veljeltä ja Top Chef Hurme avasi jo äänihuuliaan. Sen jälkeen löytyikin helposti monta hyvää syytä kohottaa maljaa, tchin-tchin! Viini toisensa jälkeen tuli tutuiksi kaikille pruuvaajille. Alkuvaiheessa kierrätettyihin tuoksuihin liittyi myös arvauskilpailu, jossa parhaan tuloksen keräsi itseoikeutetusti veli presidentti. Palkintona pruuviemännän halausten lisäksi oli kaulakoru, joka todennäköisesti oli vanhan viinatehtaan ajoilta. Toiseksi parhaan tuloksen kirjasi veli Teppo ja palkintona pullo kirkasta!

Palkintojen jaon jälkeen klubin hallituksen terävin kärki luovutti laulun säestyksellä pruuviemännälle kukkakimpun erinomaisesti valmistellusta ja johdetusta viinitastingistä! Eikä siinä vielä kaikki, veli Hannun kanssa luovutimme lady Pialle sekä kaikille mukana olleille ladyille sydänmelliset lahjat muistoksi illasta sekä leijonien lämpimistä sydämmistä.

Tähän loppuikin virallinen ohjelma ja jatko-ohjelma pääsi käyntiin veljien valmistamalla vohveli-iltapalla sekä pikkusuolaisilla. Kyökin puolella oli lievää tunngosta veljien valmistellessa suupaloja Top Chef Hurmeen johdolla. Moilasen piirakat paistettiin minuutin tarkkuudella ja vohveleiden koristeluun meni kilo irtokarkkeja. Iltapalan aikana oli allekirjoittaneen kokoama klubin 55-vuotisjuhlan esitys, jossa oli sekä valokuvia että videoklippejä juhlien järjestelyistä sekä itse juhlasta. Esityksen perään veli Hannu piti riemukkaan valokuvaesityksen veljien vierailusta LC Helsinki/Kalliossa. Siitä olikin hyvä jatkaa letkeällä tunnelmalla pikkutunneille asti. Karaokelevyt tuli jälleen kahlattua lävitse ja veljeskuoro kävi välillä parvekkeellakin laulamassa. Onneksi parveke oli talon sisäpuolella, joten mitään suurempaa hälyä emme saaneet aikaiseksi.

Erinomainen ilta erinomaisessa paikassa ja loistavassa seurassa! Kiitokset kaikille järjestelyissä mukana olleille ja erityisesti Pialle & Arille panostuksesta illan onnistumiseen!

Tiedotustoimikunta/Ismo

Kuvia tapahtumasta.

 
19.4.2013 Klubivierailu Helsinkiin - LC Helsinki/Kallio 

Pitkään valmisteltu klubivierailu LC Helsinki/Kallion vieraaksi oli toteutumassa, kun arvokas joukkomme astui junaan Turun rautatieasemalta 19.4.2013 klo 15.00. Matkan valmistelut käynnistettiin jo edellisenä kesänä Jyväskylän vuosikokouksessa, jonka Iltajuhlassa saimme jakaa juhlapöydän ja sen antimet tulevien vierailuisäntiemme sekä heidän ihastuttavien Ladyjensa kanssa. Illan aikana keskustelun lomassa heitettiin ilmaan ajatus klubivierailusta Helsinkiin tulevan kauden (2012 – 2013) aikana. Ajatus oli mielestämme erinomainen ja sitä aloitettiinkin työstämään välittömästi ….

K
oska presidenttimme Pekka M oli jo aiemmin päivällä lähtenyt hoitamaan työasioita Helsinkiin, junaan nousivat veljet Janne E, Timo H, Teppo N ja Hannu M sekä arvon ladyt Arja H, Niina N, Leena P sekä leading lady Marjo M. Kohta lähdön jälkeen huomasimme, että veljet olivat varautuneet pitkälle junamatkalle asiaan kuuluvin eväin. Välittömästi lippujen tarkastuksen jälkeen kaivettiin esiin kuplivaa juhlajuomaa ja kilistettiin matkan alkamisen kunniaksi. Samalla kiiteltiin poissaollutta presidenttiä erinomaisesta istumapaikkojen valinnasta.

Junamatka sujui hämmennyksittä ja saavuimme Helsingin rautatieasemalle aikataulun mukaisesti noin klo 17. Asemalta oli vain muutama askel strategisesti täydellisesti valitsemaamme hotelli Vaakunaan, jossa sisään kirjoittautumisen jälkeen suoritimme nopean sonnustautumisen asianmukaisiin juhla-asusteisiin. Kellon lähestyessä juhlan alkamisen ajankohtaa, siirryimme takseilla jouheasti ruuhkaliikenteessä juhlapaikkaan ravintola Kaisaniemeen, johon oli noin 5 minuutin ajomatka.

Saapuessamme paikalle, meitä oli vastassa arvokas ja hyväntuulinen veljesjoukko mukanaan ihastuttavat ladyt. Astuimme sisään ja siirryimme Snellmanin kabinettiin viralliseen vastaanottotilaisuuteen. Presidentti Markus Salonen piti juhlavan ja tunnelmaa nostattavan tervetulopuheen. Ennen tervetulomaljan kohottamista presidentti Pekka M ojensi kukkatervehdyksen isäntäklubin lady Sarille. Kukat oli huolellisesti valittu siten, että asetelmassa oli klubimme värit valkoinen, kulta ja lila. Tervetulomaljan kohottamisen jälkeen asetuimme seuraamaan esitystä isäntäklubin toiminnasta. Saimme nauttia kattavasta ja hyvin valmistellusta esityksestä, jossa esiteltiin isäntäseurue, klubin historia sekä klubin aktiviteetteja. Erittäin mielenkiintoista oli nähdä ja kuulla matkakuvausta kahdesta yksityismuseosta, jossa  he olivat vierailleet juuri ennen vierailuamme. Uskon, että näimme jotain sellaista mistä olemme ainoastaan kuulleet puhuttavan – hienoja historiallisia esineitä.

Esitelmän jälkeen avattiin viereiseen kabinettiin johtavat pariovet ja siirryimme historiaa tihkuvaan Marski-kabinettiin, jonne oli katettu juhlallinen illallispöytä. Asetuimme paikoillemme muodollisesti oikeaoppisesti ja aprikoimme mitä kaikkea kyseinen kabinetti on vuosien varrella saanut nähdä. Seuraavaksi paikalle saapuikin ravintoloitsija Mika Hult, joka kertoi ravintola Kaisaniemen pitkästä ja värikkäästä historiasta joka alkoi jo vuonna 1827. Kuulimme  mm. Suomen Marsalkka Mannerheimin vierailuista ravintolaan. Marskille oli rakennettu jopa salaovi, jonka kautta hän pystyi huomaamatta kulkemaan sisään ja ulos. Seinät tihkuivat historiaa myös nimien Snellmann, Runeberg, Topelius ja Eino Leino osalta. Yksi erikoisuus on myös ravintolan salissa katon läpi kasvava tammi, joka on saman ikäinen kuin ravintolakin.

Esityksen jälkeen eteemme kannettiin alkuruoka, Borstsok, Vatruska ja smetana. Tuskin oli montaa lusikallista keittoa lusikoitu lautasilta, kun jo ensimmäisiä Marskin-ryyppyjä kilisteltiin. Niitä sitten kilisteltiinkin illallisen aikana esim. Marskin salaovelle, valtionhoitajalle ja tietenkään ladyjä unohtamatta. Alkuruoan aikana suoritettiin esittelykierros, jossa jokainen läsnäolija kertoi lyhyesti itsestään, perheestään, Lions-urastaan – erityisesti siitä miksi on niin mukavaa olla mukana Lions-toiminnassa! Saimme kuulla monta samantapaista tarinaa leijonaksi tulemisesta ja totesimme yhdessä olemisen sekä ennen kaikkea yhdessä tekemisen olevan se voima, jolla klubejamme viedään menestyksellä eteenpäin.

Pääruoka saapui – kuhaa Mannerheimin tapaan. Upeasti asetellut annokset purjehtivat taitavien tarjoilijoiden käsissä odottavien ruokailijoiden nautittavaksi. Keskustelu kävi vilkkaana ja keskeytyi vain lyhyesti maljan nostamisien ajaksi. Ruokajuomina tarjottiin valkoviiniä, jonka hovimestari oli huolella valinnut aterialle sopivaksi. Juomatarjontaa täydensi loistavasti vehnäolut Saimaan Panimosta. Jälkiruoaksi tarjoiltiin lämmintä suklaakakkua sahramijäätelön siivittämänä. Ruoat oli valmistettu taidolla ja rakkaudella ruoanvalmistusta kohtaan – siitä oli ilo nauttia.

Ruokailun jälkeen oli hieman aikaa jaloittelulle ja siirtyessämme viereiseen Snellman-kabinettiin huomasimme, että tilan istuimet oli järjestetty pienen teatterin tapaan – oli alkamassa yllätysnumero. Pyynnöstä istuimme paikoillemme ja jäimme odottamaan mitä tuleman piti. Kallion klubin past presidentti Reijo Taalikka seisoi yksin yleisön edessä valmiina esitykseen. Ensin kuulimme tarinaa hänen lapsuudestaan ja sukulaismiehestään Viljam Pylkkäästä alias Antti Rokasta. Sitten alkoi varsinainen esitys – monologi Tuntemattomasta Sotilaasta ja Antti Rokan urotöistä. Esitys kesti 25 minuuttia ja veti katsojat täysin mukaansa. Se oli niin intensiivinen, että koko esityksen aikana kukaan ei hievahtanutkaan. Aplodit olivat ansaitut – hieno ja tunnelmaa kohottava esitys kerrassaan.

Esityksen jälkeen siirryttiin takaisin Marski-kabinettiin, johon oli tällä välillä katettu kahvitarjoilu. Ennen kahvittelun aloitusta isäntäklubin presidentti Markus Salonen luovutti klubillemme pöytäviirin juhlallisin saatesanoin. Vastavuoroisesti klubimme presidentti Pekka M luovutti klubimme pöytästandaarin ja piti vuorostaan lyhyen puheen, jossa hän korosti yhdessä tekemisen tärkeyttä. Lisäksi luovutimme Turun Kauppahallista hankkimamme eliksiirin, josta toivoimme heidän nauttivan; toimme heille juomaa, jonka avulla he oppisivat puhumaan Turun murretta – oivallista vastavierailun varalle.

Seuraavaksi tilaisuutta juhlistettiin esittämällämme lauluesityksellä. Presidenttimme johdolla asetuimme juhlahuoneen takaosaan, josta kouliintunut veljeskuoromme kajautti komeasti ilmoille - ei enempää eikä vähempää - Sillanpään Marssilaulun. Esitys oli maata järisyttävä ja luulenpa nähneeni pienen kyyneleen kimmellyksen muidenkin, kuin vain Ladyjen silmäkulmassa.

Eikä siinä vielä kaikki. Presidentti Markus Salonen pyysi presidenttimme siirtymään kabinetin etuosaan. Lyhyen taidepaussin jälkeen hän aloitti puheen ja otti samalla esiin pähkinänruskean vitriinin. Vitriiniin oli aseteltu suomenlipunvalkoiselle tyynylle arvokas lahja – niin kutsuttu Kulmalan pistin. Eikä aivan tavallinen sekään, vaan kenraali- ja upseerilahjoiksi tarkoitettu kiillotettu malli. Olimme sanattomia saamastamme kunniakkaasta lahjasta. Lahjalle on mietittävä arvoisensa käyttö ja sijoituspaikka klubissamme.

Tilaisuus päättyi suurenmoisessa tunnelmassa, tilaisuus oli erittäin onnistunut.

Iltaa jatkettiin yhdessä ravintola Teatterissa, Pohjois-Espalla, jossa meille oli varattu erinomaiset pöydät. Pöydät, jotka notkuivat kuohuvaa juomaa.
Seuraavana päivänä oli kotiin paluun aika. Hotellissa, vielä ennen lähtöä, kilistelimme onnistuneelle klubivierailulle. Junassa hervoton tunnelma vain tiivistyi entisestään.

Kiitos veljille ja Ladyille, kiitos LC Helsinki/Kallio, ikimuistoisesta tapahtumasta.

--- tapahtuman kirjasi veli Hannu M

Kuvia tapahtumasta.
 
 
18.4.2013 Huhtikuun klubikokous

Huhtikuun klubikokous on yksi tärkeimmistä kauden kokouksista, koska siinä vahvistetaan seuraavan kauden uusi hallitus. Tälläkin kertaa uusi hallitus nimettiin ja ilman soraääniä. Presidentin puheenvuoron aikana veli presidentti palkitsi veli Eskon pitkäaikaisesta jäsenyydestä järjestön toiminnassa. Lisäksi meillä oli vieraana alueen pj Vilhem ”Ville” Backman, LC Turku-Åbo. Kokouksen aikana pitämässään puheessa Ville korosti kokemaansa ja myös aikaisemmin kuulemaansa hyvää ja positiivista henkeä, joka klubimme toiminnassa vallitsee. Ville on omalta osaltaan ollut aktiivinen klubien yhteistyön kehittämisessä, josta hyvänä esimerkkinä edellisen viikon Leijonaravit Metsämäen raviradalla. Myös klubimme oli raveissa mukavasti edustettuna.

Esityslistan kohdassa ”Muut asiat” allekirjoittanut luovutti klubin Ukkoleijonan rahastonhoitajalle veli Hannulle. Luovutus tapahtui seuraavien sanojen saattelemana: ”Haluan luovuttaa Ukko-leijonan veli Hannulle hänen erittäin aktiivisesta panostuksesta kauden tapahtumiin klubin rahastonhoitajan virassa. Kaikki klubin rahaliikenteeseen liittyvät asiat on hoidettu särmikkäästi ja hyvällä veljeshengellä.
Erityisesti haluan kiittää veli Hannun panostusta klubimme 55v juhlan ilmoitusmyynnin hoitamisesta, jossa hän oli veli Timo Karin ohella ylivoimaisesti ahkerin ilmoitusten hankkija juhlajulkaisuumme!
Klubitapahtumiin veli Hannu on osallistunut kiitettävällä innokkuudella ja on aina valmiina tarttumaan toimeen.
Toivon, että kannat tätä Ukko-leijonaa sen vaatimalla paatoksella ja samalla jatkat esimerkillistä aktiivisuutta klubin aktiviteeteissa!”

Kokouksen kruunasi vielä illan klubiesitelmä, jonka pitivät klubin 55v juhlan lahjoituskohteena olleiden TYKS:n Lasten psykiatrian poliklinikan sekä Mäntymäen perhekeskuksen edustajat. TYKS:stä oli paikalla osastonhoitaja Jutta Piilinen ja Mäntymäen perhekeskuksesta vs johtaja Anne Vahtera sekä vastaava hoitaja Merja Koskikallio. Puheissaan he kertoivat laitosten toiminnasta ja siitä miten esim huostaan otettujen nuorten taustat ovat vuosien aikana muuttuneet. Nykyään nuoria voi tulla mistä tahansa sosiaalisesta ryhmästä. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun klubihuone oli täysin hiljainen klubiesitelmän ajan. Vaikuttavat esitykset!

Nämä molemmat laitokset ovat kohteita, joilla on tarvetta jatkossakin vastaaviin lahjoituksiin. Sen vuoksi tulevan kauden toimintasuunnitelmaan on syytä lisätä esim. mahdollinen tapahtuma, joka nimetään lahjoituksen keräyskohteeksi.

Jälleen mukava klubikokous hyvällä osanotolla!

Tiedotustoimikunta/Ismo

Kuvia tapahtumasta.

 
13.4.2013 Kokkikurssi opetusravintola Alabamassa

Top Chef Hans Hurme saapui rennosti punaisissa farkuissa, kuten Nalle syntymäpäivilleen konsanaan. Vene vidi vici eli tulin, maistoin ja lauloin!

Veli Kaitsu oli tehnyt Viron reissun ja tuloksena oli erinomaiset ruokajuomat salaattikastikkeista puhumattakaan.
Alabaman keittiöön kokoontui neljätoista ruokaa pelkäämätöntä leijonaa valmiina pistämään kaikkensa peliin ladyjen puolesta. Jokainen veli löysi itselleen esiliinan ja tälläkin kertaa vanha sanonta piti paikkana, mitä enemmän peittää sen parempi.

Jorma esitteli tulevan illan menun ja jakoi vastuualueet illallisen valmistuksessa. Menuuta katsoessa tuli mieleen, että pitäisikö sittenkin soittaa pizza Perezille.. Vakaalla otteella karhut kaadettiin laseihin ja Jopen opit menivät perille. Veljet olivat valmiina tarttumaan kasariin ja tekemään vuoden illallisen. 

Alkupalaksi oli luvassa kylmäsavustettua silakkatartarta sekä saaristolaisleipää. Veljet Pekka & Hannu tarttuivat savustettuihin silakoihin varmalla otteella ja tartartahan siitä syntyi. Kuten kaikissa urheilusuorituksissa, oikea nestetasa¬paino on ratkaisevassa roolissa myös ruuan laitossa ja veljet pitivät huolen siitä, että karhu ei päässyt haihtumaan tölkistä tälläkään kertaa. Olutta voi juoda monella tavalla mutta pillimehut ovat kuitenkin erikseen.

Alkupalan jälkeen oli tarjolla katkarapukeittoa, jonka valmistukseen nimettiin itseoikeutetusti veli Pekka H. Jorman esitellessä keiton raaka-aineita tuli mieleen, että veli presidentti oli tinkinyt kokkikurssin hinnan hieman liian alas. Kaikesta huolimatta keitosta tuli erinomaista ja veli Ahti varmisti riittävän suolan määrän maistamalla lientä isolla kauhalla.

Illallisen lisukkeena oli myös leipää, joka ei ollut mitään reissumiestä vaan aitoa focaccia, jota lähdettiin valmistamaan veli Tepon johdolla. Jo alun briifauksessa tuli selväksi, että veli Teppå on vähintäänkin pro mitä tulee ruuan valmistukseen.. Ei mennyt jauhot suuhun tälläkään kertaa, vaikka focaccio ei irronnut vuoasta niinkuin Strömsössä. No suolaa lisää ja kuoret vielä uudelleen uuniin niin hyvä tuli!

Samaan aikaan senioriveljet Ismo & Pekka pilkkoivat vihanneksia keittoon. Ennen illallisen tarjoilua piti vielä varmistaa, että veljillä oli kaikki sormet tallella. Olisi ollut ikävä yllätys löytää puolikypsä keskisormi katkarapukeitosta.. Top Chef Hurme tarkkaili ruokalajien valmistusta kiitettävällä innokkuudella ja piti myös huolen siitä, että Jorman nuorekkaat apulaiset eivät päässeet pitkästymään iltapäivän aikana.

Pääruokana oli maissikanaa madeira-kastikkeessa ja pääkokkina itseoikeutetusti veli Antti. Antti käsitteli rintapaloja varmalla otteella ja yrttivoinokare toisensa jälkeen katosi kanannahkojen alle. Mukaan kuului myös madeira-kastike, jonka madeiraosuus meinasi loppua kesken. Tarjolla oli keittiömadeiraa ja lisäksi myös keittiökonjakkia, joka veli Pekan mukaan oli aivan kohtuuhintaista, vajaa viisi euroa pullo. Oli miten oli, keittiökonjakkia maisteltiin ja myös laitettiin jälkiruokana tarjoiltuun suklaafondantiin, vaikka ohjeessa ei tainnut olla siitä mainintaa.

Kanat valmistuivat veli Antin varmassa otteessa ja lisukkeena ollut juuresmuusi siinä sivussa. Raaka-ainelista oli kuin vihreitten maratoonista, porkkanaa, lanttua, selleriä ja perunaa .. no kevennykseksi oli hillottua sipulia, voissa freesattuna.

Lopuksi oli vuorossa jälkiruoka, eikä mikä tahansa jälkiruoka vaan suklaafondant, toffeejäätelöä sekä mandariinikeittoa. Valmistajatiimi oli parasta A-ryhmää ja Top Chef Hurmeen johdolla suklaa suli kattilaan, kuin jäät aurajoessa ikään. Ohjeeseen kuului kermaa, maitoa, keltuaisia, ruokosokeria ja glugoosia. Kerma ja maito olivat helppo rasti mutta keltuaisten kanssa Top Chefillä oli haastetta jo hieman enemmän.
Uudella, nuorisolta opitulla tekniikalla, keltuaiset irtaantuivat valkuaisista, kuin valkovuokot Topinojan rinteestä. Keltuaisten käsittelyn jälkeen oli vuorossa suklaan sulattaminen, joka tietysti onnistui kuin elokuvissa.
Vesihauteessa belgialaiset suklaanapit, ne jotka olivat vielä jäljellä, muodostivat suklaakastikkeen, johon yksimielisellä päätöksellä lorautettiin aimo annos keittiökonjakkia varmistamaan oikea aromi. Ja sitten massa jäähtymään jäätelökoneeseen, jolla oli kokoa ja näköä kuin tukholmalaisessa hotdog-myyntikärryssä.

Seuraavaksi jäätelön lisukkeena tarjottavan mandariinikeiton valmistukseen. Tällä kertaa valmistuksessa käytettiin pakasteesta löydettyjä vadelmia, joten mandariinikeiton alkuperäisestä väristä & aromista jouduttiin hieman tinkimää. Keiton kiehuessa liedellä, huomattiin ohjeissa olevan maininta glukoosista, joka olisi pitänyt lisätä lämpimään jäätelömassaan.. Tuikku keittiökonjakkia ja nopea päätös jättää tällä kertaa glukoosi pois jäätelöstä syntyi kuin itsestään. Valmiin jäätelön irroittamiseen tarvittiin jälleen itse Top Chefia.

Tällä aikaa arvon ladyt olivat saapuneet jo illallispaikalle ja vuorossa oli alkumalja juhlapuheineen. Veli presidentti piti puheen ja hetken kuluttua kajahti ilmaan klubimme tuttu tunnuslause ”Kupit eteen – Kupit’taa”. Jorman ja henkilökunnan tarjoillessa illallista, jokaisen ruokalajin valmistajat esittelivät vuorollaan oman tuotoksen ja siihen käytettyjä raaka-aineita sekä valmistustekniikoita. Osalla veljistä oli ilmiömäisen hyvä muistikuva raaka-aineiden alkuperästä ja etenkin luomu tuntui olevan päivän sana.

Illallinen maistui erinomaisesti, vaikka jostain kuuluikin soraääniä suolan käytöstä, väärästä lämpötilasta... Jälkiruuan jälkeen veljesduo Pekka & Hannu + Top Chef Hurme esittivät kuorolaulua illan ladyille ja vasta-vuoroisesti ladyt illan kokeille.

Ja se olikin varsinainen kiitoslaulu! Kuorolaulua eri muodossa riittikin loppuillan ajaksi ja meno parani viinin & konjakin huvetessa.

Jälleen kerran erinomainen tapahtuma, jossa pääosissa veljet itse ja kohteena luonnollisesti niin rakkaat ladyt. Eikä ilta tietysti tähän loppunut, vaan jatkoilla Foxissa oli jälleen mm karaokea, joista raporttia ehkä joskus myöhemmin.

Lämpimät kiitokset kaikille tapahtumaan osallistuneille!

Tiedotustoimikunta/Ismo

Kuvia tapahtumasta.

 
9.2.2013 Klubin 55-vuotisjuhla

Lauantaina 9.2.2013 klo 13:00 käynnistyi syksyn ja talven aikana valmisteltu klubimme 55-vuotisjuhla kunniakäynnillä veljien haudoilla Turun hautausmaalla. Paikalle kokoontui 14 veljeä hyvissä ajoin hautausmaan pysäköintipaikalle. Veljet Antti H ja Ismo S olivat tehneet erinomaiset valmistelut ja tasan klo 13:00 veljesjoukko lähti liikkeelle kohti ensimmäistä hautapaikkaa. Syksyllä 2011 pitkällisen sairauden uuvuttaman veli Lasse Tiirikaisen haudalle laskettiin ensimmäiset kukat ja sytytettiin hautakynttilä.

Veli presidentin pyynnöstä jokaisella haudalla lausuttiin muistosanat haudatun veljen muistoksi. Veli Lars W piti tunteikkaan puheenvuoron veli Lasse Tiirikaisen haudalle muistellen veli Lassen äärimmäistä aktiivisuutta Lions-työhön. Hiljaisen hetken jälkeen jatkettiin matkaa seuraavalle hautapaikalle ja vuorossa oli veli Jussi Tailaksen isän, Antero Tailaksen hauta. Veli Ilkka H laski vuorostaan haudalle kukat ja kynttilän. Hiljaisen hetken jälkeen veli Jussi kertoi tarinaa isänsä muistoksi ja hänen aktiivisesta osallistumisestaan Lions-työhön. Perintönä veli Jussille on jäänyt huomattava määrä lions-aiheista tavaraa, jolle pitäisi löytää arvoisensa paikka. Matka jatkui veli Pentti Saarisen hautapaikalle, jolle veli Kaitsu asetti kukat ja kynttilän. Veli Lars W kertoi Pentti Saarisen toimista klubimme jäsenenä. Seuraavana oli vuorossa joulukuussa menehtynyt veli Pekka Varjosen muistaminen. Veli Reino A laski kukat ja kynttilän haudalle, jossa lumen alta tuli vielä esille äskettäin laskettu seppele. Veli Pekan me muistamme kaikki, häneen positiivisen ja auttamishaluisen luonteensa. Ehkä parhaiten hänet kuitenkin muistetaan äärettömän suuresta innostuksesta urheilun seuraamiseen sekä harmonikan soitosta. Viimeisenä oli vuorossa veli Vikke Lehmuskosken hautapaikka ja matkalla sinne poikkesimme vielä edesmenneen veli Harry Östmanin haudalla. Veli presidentti laittoi kynttilän hänen muistokseen ja veli Lasse muisteli jämäkän veli Harryn aikaa klubissa. Vikke Lehmuskosken hautapaikka oli sotaveteraaneille varatulla alueella lukemattomien hautapaikkojen joukossa. Huoltamoyrittäjän ja aktiivisen lionin toimia muisteltiin veli Lassen johdolla.

Hautakierroksen jälkeen veljet kävivät kotonaan vaihtamassa juhlavaatteet päälle ja varsinainen juhlatilaisuus alkoi klo 18:00. Ennen juhlan alkamista oli vielä lahjoitusten luovuttaminen Mäntymäen perhekeskuksen edustajalle (Noora Hoffren) sekä Turun Lasten psykiatrisen osaston edustajalle (Pasi Paukkeri).

Veljet Pekka M, Timo H ja Teppo N luovuttivat lahjoitukset veli Pekan puheen saattamana. Molempien laitosten edustajat olivat erittäin tyytyväisiä tehtyihin lahjoituksiin ja erityisesti nyt, kun rahoitus kaikenlaiseen hankintaan on kiven takana, nousee klubimme lahjoitusten arvo vielä astetta korkeammalle. Lopullinen laitteiden luovutus tapahtui perjantaina 15.2.

Juhlatilaisuus alkoi aikataulun mukaisesti klo 18:00 fanfaarilla ja sitä seuranneella veli presidentin puheella. Juhlavieraat, yhteensä 62, olivat saapuneet hyvissä ajoin paikan päälle ja veljet Hannu M & Kalle P hoitivat pöytiinohjauksen tyylikkäästi, kuten veljille sopiikin. Juhlavieraana olivat paikalla myös DG Reino Laine lady Marja-Leenan kanssa, PDG Mikko Torkkeli ja lady Päivi, lion Rauno Vilen ja lady Riitta LC Turku/Aninkainen sekä PDG Tapio Pomell ja lion Jaakko Ruohonen LC Turku-Åbo (kummiklubi). Juhlamaljojen jälkeen – kupit eteen, kupit’taa – veli Teppo N esitteli illan ohjelmaa. Viimeistään silloin kävi kaikille selväksi, että tuleva juhlailta tulisi olemaan hyvin aktiivinen aivan kuten klubimme toimintakin!

Ensimmäiseksi oli vuorossa juhlakokous, jossa vastaanotettiin kolme uutta veljeä klubin jäseneksi. Jo pelkästään uuden veljen vastaanottaminen klubin vuosi-juhlassa on tapaus sinänsä mutta kolmen uuden veljen vastaanotto oli jo jotain todella hienoa, jota edes DG Reino Lainekkaan ei ollut aikaisemmin kokenut. Leijonamarssin jälkeen uudet veljet ja kummit kutsuttiin estradille. Veljet Pekka M, Timo H ja Kalle P hoitivat vastaanottoprotokollan tyylikkäästi ja kummit kiinnittivät Lions-merkit uusien veljien rintamuksiin. Ilmeistä päätellen tilaisuus oli erityisen juhlava myös uusille veljille. Tarkoituksena oli vielä neljännen uuden veljen vastaanotto mutta valitettavan yhteensattuman takia vastaanotto siirtyi seuraavaan klubikokoukseen.

Kohta juhlakokouksen jälkeen ravintola Suomalaisen pohjan keittiömestari Tapio Kulmala kertoi ravintolan historiasta sekä esitteli illan menun. Juhlayleisö jäikin vesi kielellä odottelemaan ruokailun alkamista. Maukkaan juhlaillallisen myötä tunnelma yleisön joukossa kohosi pikkuhiljaa.

Vuorossa oli DG Reino Laineen juhlapuhe. Kuultuaan uusien veljien vastaanotosta hän oli päättänyt lisätä puheeseen Lions-toiminnan historiaa ja kertoi mm Melvin Jonesista, Lions Club Internationalin perustajasta. DG Reino piti jälleen jämäkän puheen, jonka pituus oli vähintäänkin riittävä. 8 GB muistikortti tuli täyteen jo puheen puolivälissä, toki sille oli tallennettu jo veli presidentin puhe..  DG:n jälkeen puheenvuoro oli PDG Tapio Pomelilla ja puheensa päätteeksi hän luovutti veli presidentille lahjoituksen vuosijuhlan kunniaksi. Todistajien läsnäollessa veli presidentti luovutti kirjekuoren rahastonhoitajalle, joka laittoikin kuoren välittömästi varmaan talteen povitaskuunsa. Tämän jälkeen veli Ilkka H luki muut klubille saapuneet tervehdykset ja onnittelut.

PDG Mikko Torkkeli lausui myös muutaman sanan juhlan kunniaksi ja luovutti veli presidentille LC Turku Suikkilan 40 v juhlajulkaisun. Myös LC Turku/Aninkaisen presidentti Rauno Vilen lausui juhlasanat ja luovutti klubinsa 50 v juhlajulkaisun veli presidentille. Juhlapuheenvuorojen jälkeen veli Lasse W esitteli uunituoreen 55 v juhlajulkaisun. Julkaisussa on viimeisten viiden vuoden tärkeimmät klubitapahtumat kuvin ja tekstein, sekä tietysti jokaisen kauden virkamiehet tehtävineen. DG Reino Laine sai oman, nimikirjoituksilla varustetun, juhla-julkaisun luettavakseen.

Tiivis ohjelma jatkui ansiomerkkien jaolla ja juhlan luonteeseen sopien ensimmäiseksi jaettiin kaksi Melvin Jones –kunniataulua. MJ-kunniataulu on lionsjärjestön arvokkain huomionosoitus ansioituneelle veljelle. Veli presidentti kutsui veljet Reino A ja Ilkka H saapumaan estraadille vastaanottamaan MJ-kunniataulut DG Reino Laineen ojentamana. Jälleen kajahti juhlasalissa tuttu tunnuslause – kupit eteen, kupit’taa!  Molemmat veljet olivat kiitollisia saamastaan kunniasta ja ilmeistä päätellen henkilövalinnat olivat pysyneet hyvin salassa koko syksyn ajan, hyvä niin!

Seuraavaksi DG Reino Laine palkitsi veljet Timo K ja Esko H liiton lähettämillä 20 v ja 30 v ansiomerkeillä. Tämän jälkeen veli presidentti palkitsi ansioituneet veljet Antti H, Ismo S, Matti A, Lars W ja Ismo V. Jälleen kajahti tuttu tunnuslause – kupit eteen, kupit’taa! Illan ”virallinen” ohjelma päättyi ansiomerkkien jakoon ja varsinainen juhlaohjelma käynnistyi tanssiesityksen ohjaajan haastattelulla.

Tämä taisikin olla illan haastavin tehtävä veli presidentille, kun tanssiryhmä Stardust Dancersin ohjaaja Minna Huunonen tuli estradille kahden tanssijan kanssa. Haastattelu sujui kuitenkin mallikkaasti, vaikka välillä veli preidentin oli selvästi vaikeuksia pysyä housuissaan.. Stardust Dancers- tanssiryhmä koostuu eri ikäluokan tanssijoista ja esiintyjistä, jotka on valittu ryhmään valintakokeen kautta. Sitoutuminen ryhmän toimintaan on ehdotonta ja tanssijoita yhdistääkin intohimo tanssiin ja esiintymiseen. Nämä jos mitkä, takaa sen, että katsojatkaan eivät jää kylmiksi. Eivätkä jääneet tälläkään kertaa, mitä tulee takarivin seisomapaikoilta tulleisiin kannustushuutoihin!

Vauhdikkaan tanssiesityksen jälkeen oli vuorossa ravintolan kokin tarjoama yllätysnumero, jälkiruokakakkujen liekittäminen yleisön edessä. Ehkä konjakin väärinkäyttöä mutta erittäin näyttävää! Baarin auettua myös puheensorina yltyi ja iloinen juhlamieli oli valloillaan juhlatilassa. Jälkiruuan päätteksi oli vielä tarjolla lähes kulttuuria, puhe ladyille. Illan aikaisemmissa puheissa oli keskeisenä viestinä veljeys ja siihen liittyvä lionshenki lähtien aina Chicagosta ja Lions clubin perustamisesta saakka. Puhe ladyille sisälsi myös historian havinaa mutta tällä kertaa enemmän kirjallisuuden puolelta. Ei tainnut jättää ketään kylmäksi tämäkään puhe. Illan ladyt lauloivat jälleen kerran jo tutuksi tullee laulun leijonaveljille ja vihdoin kuoroesityksen jälkeen tanssilava avautui tansin ystäville. Tanssijoita riittikin heti ensimmäisestä tahdista lähtien illan viimeiseen hitaaseen klo 24.00.

Koko iltaa ei sentään tanssittu vaan välillä oli erinomaista ohjelmaa, joista ensimmäisenä ladyjen järjestämä muotinäytös. Muotiluomukset olivat ennennäke¬mättömiä ja varsin käyttö-kelpoisia asusteita, joita varmasti tullaan näkemään Turun kesässä. Teemana taisi olla kierrätys tai jotain vastaavaa. Joka tapauksessa minkit ja siniketut saavat kasvaa rauhassa, kun näitä asusteita valmistetaan. Tanssituokion jälkeen oli vuorossa veljien serenadi ladyille veli Matti Ahosen johdolla ja veli Jukka Janka-Murroksen säestämänä. HJ Hortamon ”Kai muistat?” laulu taipui erinomaisesti veljien yhteislaulussa ladyille. Serenadin jälkeen oli vuorossa vielä yksi illan monista kohokohdista, jo pitkään odotettu arpajaispalkintojen arvonta. Arpajaispalkintoja oli kerttynyt kiitettävästi, josta suuri kiitos kaikille talkoisiin osallistuneille veljille!

Leading ladyn johdolla palkinnot löysivät pikavauhtia uuden omistajansa. Arpaonni suosi tällä kertaa arpojen ostajia ja samiksiltakaan ei vältytty. Illan pääpalkinto, kädettömän miehen perusväline eli akkuporakone, meni ansaitusti ”jälkeenjääneelle piirikuver-nöörille”, Mikko Torkkelille.

Arpajaisten jälkeen oli vuorossa vielä tanssia ja vapaata seurustelua erinomaisessa juhlatunnelmassa. Illan tunnelmasta kertoi paljon se, että ennen illan viimeistä valssia ei juuri kukaan juhlavieraista ollut poistunut paikalta! Erinomiaset juhlat ja siitä suuri kiitos kaikille järjestelytöihin osallistuneille. Ja mitä sitten tapahtuikaan jatkoilla jääköön seuraavaan raporttiin..

Tiedotustoimikunta/Ismo

Kuvia juhlatilaisuudesta

 
21.2.2013 Helmikuun klubikokous

Perinteisesti merkittävän juhlatapahtuman jälkeen, etenkin järjestelytöissä mukana olleilla veljillä, on selvästi seesteisempi aika. Mutta tällä kertaa eroa ei huomannut lainkaan. Jo helmikuun hallituksen kokoukseen veljet osallistuivat runsaslukuisesti ja klubikokouksessa osanotto oli jälleen erinomainen. Tämän lisäksi kokouksen alussa oli jälleen uuden veljen juhlallinen vastaanotto, jo viides uusi jäsen tällä kaudella! Veljet Pekka, Hannu ja Kalle hoitivat uuden veljen, Pekka Mäntylän, vastaanoton jo hyvällä rutiinilla. Vastaanoton jälkeen uusi veli Pekka kertoi lyhyesti elämäntarinansa ja suoritti veli Hannun johdolla veljien kättelykierroksen.

Tämän jälkeen varsinainen klubikokous alkoi tutulla leijonamarssilla sekä nimenhuudolla. Vaan eipä päästy esityslistalla pitkälle, kun kokoushuoneessa kajahti jo tutuksi tullut klubimme iskulause ”Kupit eteen, kupit’taa!” Veli Pekka R täytti 40 vuotta helmikuun 13. päivä ja sen kunniaksi hän tarjosi veljille kuohuavat. Tästä oli hyvä jatkaa kokousta.

Kokous päättyi yhtä arvokkaasti kuin oli alkanutkin, kun veli Lasse luovutti edesmenneen veli Pekka Varjosen lions-liivin veli presidentille. Veli Pekan lions-liivi oli täynnä pinssejä jne ja esityksenä oli, että jatkossa kunkin kauden presidentti käyttää veli Pekan lions-liiviä kaikissa kauden aktiviteeteissa (joissa lions-liivi on käytössä). Tämä oli hieno kunnianosoitus veli Pekan muistolle ja hänen suunnattomalle panostukselleen lions-työn hyväksi!

Kokouksen jälkeen illallisen aikana veli Juha G piti vielä erinomaisen esitelmän kokemuksistaan TYKSin sairaalapalon tapahtumista.

Tästä on hyvä jatkaa maaliskuun kokouksiin ja tuleviin aktiviteetteihin, joita riittääkin vielä useita ennen kauden päättymistä.


Tiedotustoimikunta/Ismo

Kuvia klubikokouksesta.

 
15.2.2013 Lahjoitusten luovutustilaisuudet Mäntymäen perhekeskuksessa sekä Lasten psykiatrisessa yksikössä

Kuluvan kauden päätapahtumassa helmikuun 9:s päivä, klubin 55-vuotisjuhlassa, suoritettiin viralliset lahjoitukset Mäntymäen perhekeskukselle sekä Turun Lasten psykiatriselle yksikölle. Lahjoitusten vastaanottajina olivat Noora Hoffren sekä Pasi Paukkeri. Seuraavana perjantaina, 15:sta helmikuuta, veljet toimittivat loput lahjoitettavista laitteista ko laitoksiin.

Mäntymäen perhekeskus toimii, sekä vastaanotto- että pitkäaikaista laitoshoitoa antavana yksikkönä. Se on Turun kaupungin ylläpitämä erityislastenkoti, joka tarjoaa psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista huolenpitoa 7-17 -vuotiaille lapsille ja nuorille. Perhekeskus on sijoittunut kolmeen eri rakennukseen, joissa on neljä kuusipaikkaista osastoa. Kaksi osastoista toimii vastaanottopaikkoina lapsille/nuorille ja kaksi osastoa antaa pääsääntöisesti huostaanotetuille lapsille pitkäaikaista laitoshoitoa.

Veljet kokoontuivat perhekeskuksen eteen klo 16 jälkeen ja Noora Hoffren toivotti tulijat tervetulleiksi. Kunnioitettava pino CD-radioita siirrettiin veli Hannun autosta toimiston eteistilaan. Seuraavaksi kannettiin Soitin Laineen lahjoittamat soittovälineet rakennuksen kellaritiloissa olevaan ”bändihuoneeseen”. Huoneessa olikin jo joukko vanhempia soittolaitteita, joista osa ei enään toiminut joten veljien toimittama täydennys tuli varmasti tarpeeseen. Laitteiden luovutuksen jälkeen Noora esitteli laitoksen tiloja. Meneillään oli ”hiljainen tunti”, jolloin asukkaat olivat omissa huoneissaan. Iskun lahjoittamat verhot ja liinavaatteet tekivät paikasta hieman kodikkaamman tuntuisen mutta kaikki lukitut ovet jättivät kuitenkin melko karun tunteen. Kahvitarjoilu oli erinomainen ja kahvipöydässä keskusteltiin erilaisista mahdollisuuksista myös jatkossa tukea perhekodin toimintaa. Mahdollisuuksia on varmasti monia.

Seuraavaksi oli vuorossa TYKSin mäellä rakennuksessa nr 10 toimiva lasten psykiatrinen yksikkö. Yksikön toiminta alkoi jo 1960-luvun alussa ja osasto avattiin keväällä 1968. TYKSin lastenpsykiatrian yksikkö onkin yksi maan vanhimmista. Päivystykseen tullaan yleisimmin lääkärin lähetteellä, kun esim lapsella epäillään olevan psykoottistasoista häiriötä, vaikea-asteinen, tuhoava käytöshäiriö tai perheessä on kriistitilanne jossa lapsen psyykkinen tai fyysinen turvallisuus on vaarantunut ja lastensuojelun toimenpiteet yksinään eivät ole riittäviä. Lastenpsykiatrisen tutkimuksen ja hoidon tavoitteena on löytää ne vuorovaikutusketjun 'avainkohdat', joihin vaikuttamalla voidaan kielteiseen suuntaan kulkeva kehitys kääntää myönteiseen suuntaan. Seurantatutkimusten mukaan nuoressa aikuisiässä jopa kolme neljästä voi hyvin. Onnistunut lastenpsykiatrinen hoito vähentää merkittävällä tavalla lapsipotilaan ja myös hänen läheistensä inhimillistä kärsimystä, mikä jo sinänsä on tavoiteltava päämäärä.

Paikan päällä veljet kantoivat kannettavat CD-radio-soittimet yksikön aulatilaan, jossa ne otti vastaan vuorossa oleva hoitohenkilökunnan jäsen. Tälläkin kertaa lahjoitetut laitteet otettiin mielihyvin vastaan. Hoitaja esitteli yksikön tiloja, jotka oli tarkoituksella sisustettu siten, että rakennus ei muistuttaisi liikaa steriiliä sairaalaa. Rakennuksen sisäpihalla on mahdollisuus ulkoiluun suljetulla alueella, mikä on erityisen hyvä asia laitoksen sijaintiin nähden. Myös tässä laitoksessa päivittäiset askareet tapahtuivat lukittujen ovien takana. Mäntymäen laitokseen verrattuna hoidettavat ”asiakkaat” ovat tavallisesti hieman nuorempia. Keskustelussa hoitajan kanssa tiedusteltiin myös muita mahdollisuuksia, jolla klubimme voisi myös jatkossa tukea yksikön toimintaa.

Erinomainen päätös 55-vuotisjuhlalle, josta suuret kiitokset kaikille järjestelyihin sekä lahjoitettavien tavaroiden hankintaan osallistuneille veljille!

Lahjoituksia toimittamassa olivat veljet Pekka M, Antti H, Hannu M, Teppo N, Lars W ja allekirjoittanut.

Tiedotustoimikunta/Ismo

Kuvia tapahtumasta.

 
13.1.2013 Muistotilaisuus Turun sankariristillä
 
Sunnuntaiaamulla A-piirin lionsit kokoontuivat jälleen kerran Turun hautausmaan pysäköintipaikalle lippukulkueeseen sankariristille. Pakkasta oli kirpeät kymmenkunta astetta mutta onneksi tällä kertaa ei ollut jäätävää viimaa. Paikalla oli yhteensä n 130 lionia ja klubimme tavoitteena oli 15 veljen osallistuminen muistotilaisuuteen. Ja juuri sen verran veljiä paikalle saapuikin. Lippukulkue lähti Tuukka Alhosen johtamana kohti sankariristiä ja hetken päästä ilmoille kajahti virsi "Jumala ompi linnamme". DG Reino Laine piti erittäin jämäkän ja puhuttelevan puheen maamme historian tapahtumista. Seppeleen lasku sankariristille on aina yhtä sykähdyttävä tapahtuma ja sen jälkeen kajahti ilmaan "Oi kallis Suomenmaa" veljien laulamana.

Muistotilaisuuden jälkeen LC Turku/Aurora oli perinteiseen tapaan järjestänyt pulla- ja kakkukahvit kuntoutuskeskus Petreassa.

Kiitokset kaikille muistotilaisuuteen osallistuneille veljille, olimme taas erinomaisesti edustettuna A-piirin tapahtumassa!

Tiedotustoimikunta/Ismo

Kuvia tapahtumasta.

 
12.1.2013 Kenkien nastoitus Kupittaan CM:ssa

Joulun pyhät on vietetty ja uusi vuosi vaihtui luonnikkaasti vesisateessa. Veljetkin heräävät pikkuhiljaa luolistaan ja tammikuun hallituksen kokouksessa oli jo hyvä osanotto. Lauantaina, tammikuun 12. päivä oli kevätkauden ensimmäinen palveluaktiviteetti, nyt jo perinteiseksi muodostunut kenkien nastoitus Kupittaan Citymarketin tiloissa. Ja tällä kertaa täydellinen menestys, sekä veljien osallistumisen että asiakkaiden osalta. Mikäli kirjanpito pitää yhtään paikkansa niin paikalla oli vuoroillaan yhteensä ainakin 22 veljeä, joista suurimmasta osasta on myös näköhavainto olemassa. Asiakkaita riitti heti aamusta alkaen välillä ruuhkaksi saakka ja jonoiltakaan ei täysin vältytty. Asiakkaat olivat kuitenkin hyvällä tuulella ja tönimistä jonossa ei havaittu. Osa asiakkaista odotteli puolikin tuntia, että saivat kenkänsä nastoitettua.

Jälleen tuli ”vastaanotolle” asiakkaita, jotka muistivat edellisen nastoituskerran ja halusivat nastat myös tällä kertaa kenkiinsä. Muutama asiakas kävi jopa ostamassa uudet kengät, kun kuulivat kuulutuksen että Lions-club Turku/Kupittaa on nastoittamassa kenkiä. Ja vastaan tuli myös useampi pari kenkiä, joissa oli jo vanhat nastanreiät pohjassa ja nyt haluttiin ”takuuhuollossa” uudet nastat tilalle. Virallisen kirjanpidon mukaan nastoitettiin 87 paria kenkiä mutta muutama pari meni varmasti ohitse kirjanpidon. Lisäksi aamun hämärissä ehdittiin jonkin aikaa nastoittaa ilman vuoronumeroita, joten yhteensä nastoitettiin varmasti sata (100) kenkäparia. Se on uusi ennätys nastoitukselle yhden päivän aikana ja erinomainen tulos! Hienoa veljet, tästä tuloksesta voimme todellakin olla ylpeitä! Palaute oli pelkästään positiivista ja parhaimmillaan asiakkaat tulivat kädestä pitäen kiittämään palvelusta, se kyllä lämmitti! 

Niin ja sitten itse nastoittamiseen. Ilmapiiri oli erittäin positiivinen ja hurtilla huumorilla kenkäpari toisensa jälkeen sai nastat pohjaansa. Muutama kenkäpari jouduttiin palauttamaan asiakkaalle ilman nastoja ja se johtui puhtaasti kenkien pohjan materiaalista, ei nastoittajien ammattitaidosta. Nastoitustyyliä oli monia ja joillekin veljistä tuli jopa hiki pintaan mutta tärkeintähän oli lopputulos ja siinä onnistuttiin erinomaisesti. Työnjohto kyllä ontui välillä ja nastoittajat joutuivat ajoittain jopa odottelemaan uutta kenkäparia mutta siitäkin palaute johdon suuntaan oli välitön.

Useampikin asiakas kyseli, että eikö asiasta voisi ilmoittaa lehdessä tms hieman aikaisemmin, niin osaisi varautua ja tuoda useampia kenkiä nastoitettavaksi? No yhteistuumin kyllä todettiin, että mainostamiseen emme ryhdy koska silloin jono olisi varmasti kaupan parkkipaikan perälle saakka.

Jälleen kerran erinomainen palveluaktiviteetti, josta saatiin paljon hyvää julkisuutta ja toivon mukaan pystytään ehkäisemään edes muutama paha liukastuminen kevään jäisillä kaduilla.

Kiitokset kaikille aktiviteettiin osallistuneille veljille erinomaisesta työstä!

Tiedotustoimikunta/Ismo

Kuvia tapahtumasta.

Ps. Veli Teppo N otti tällä kertaa nastoitustyökalut haltuunsa..
 
 
10.1.2013 Veli Pekka Varjosen siunaustilaisuus

Veljemme Pekka Varjonen on poissa

Veljespiirimme sai suruviestin joulukuisena aamuna 15.12.2012, kun saimme kuulla veli Pekka Varjosen poismenosta. Veli Pekka oli liittynyt klubiimme vuonna 1974. Koko pitkän jäsenyytensä ajan hän osallistui aktiivisesti klubimme toimintaan. Iloksemme myös lady Regina viihtyi usein tilaisuuksissamme.

Veli Pekka siunattiin Ylösnousemuskappelissa 10.01.2013 erittäin laajan ystäväpiirin läsnäollessa. Arkulle laskivat omaisten lisäksi kukkalaitteensa kymmenet yksityiset henkilöt ja eri yhteisöt. Useat yhteisöt kunnioittivat Pekan muistoa arkun ääreen asetetuin lipuin tunnelmallisessa ja musiikkipitoisessa siunaustilaisuudessa. Siunaamisen suoritti Pekka Ahlamo.

Siunaustilaisuuteen osallistuivat klubistamme veljet Pekka ja Ahti Määttä, Juhani Tailas, Reino Ainala, Pekka Heino, Manu Lonka, Ismo Suominen, Antti Heinonen, Jouko Lindroos, Kai Olenius ja Lars Wiren.

Lämminhenkisessä muistotilaisuudessa vieraita ohjasi veljelliseen tapaan Aulis Kotaviita. Tilaisuudessa esiintyivät Pertti Keihäs ja Reijo Ahola.
Vieraita sävähdytti erityisesti Konsta Jylhän "Kehtolaulu". Matti Lepänhaara esitti tilaisuudessa koskettavan runon – "Haitaristin taivaaseen meno".

Veli Pekan monista harrastuksista ja erittäin laajasta ystäväpiiristä sai vankan käsityksen luetuista adresseista, joita oli yhteensä miltei sata kappaletta.

Tuttu hahmo on poissa joukostamme ja haitari ei enää soi.

Kiitollisin mielin

Lasse

Kuvia tapahtumasta.
 
 

20.12.2012 Joulukuun klubikokous

Syyskauden viimenen kokous ennen joulutaukoa oli joulukuun klubikokous. Tällä kertaa klubikokous ei ollut pelkästään normaali veljien tapaaminen klubiasioiden ohessa. Ohjelmassa oli uuden veljen (Juha Grönroos) juhlallinen vastaanotto. Vastakohtana sille pidettiin kokouksen aluksi hiljainen hetki joulukuu alkupuolella poisnukkuneen veli Pekka Varjosen muistolle. Lions-toiminta ja veljeys merkitsivät veli Pekalle paljon ja olivat varmasti hänen ajatuksissaan mukana viimeisiin elinpäiviinsä saakka.
Uuden veljen vastaanotossa jäsentoimikunnan pj ottaa uudelta jäseneltä lionslupauksen ja presidentti uuden jäsenen kummilta kummin lupauksen. Tällä kertaa uuden veljen kummi oli presidentti Pekka Määttä ja sen johdosta seremonian johti 1. varapresidentti veli Teppo Nolvi. Protokollan mukaan Juha Grönroos antoi lupauksen sitoutua lions-toimintaan ja osallistumaan aktiivisesti klubin toimintaan. Vastaavasti veli Pekka antoi kummin lupauksen uuden veljen avustamisessa lions- ja klubitoimintaan liittyvissä tehtävissä. Lupauksen jälkeen uudelle veljelle kiinnitettiin lionsmerkki takin käänteeseen ja annettiin uuden jäsenen kansio.

Uuden veljen juhlallisen vastaanoton lisäksi veli presidentti muisti täysiä vuosia täyttäneitä veljiä, Ismo Suominen 80 vuotta ja Hannu Heikniemi 60 vuotta.

Hieno päätös syyskaudelle.

Tiedotustoimikunta/Ismo

Kuvia tapahtumasta.
 
 

16.12.2012 Lehmusvalkaman joulujuhla

Syyskauden viimeinen palveluaktiviteetti on perinteinen Lehmusvalkaman joulujuhla vanhuksille. Tällä kertaa ennakkoon oli ilmoittautunut ennätysmäärä vanhuksia, yhteensä 155 henkilöä, nauttimaan juhlaesityksistä sekä maittavasta jouluruuasta.

Meidän klubille oli nimetty noudettavaksi yhdeksän henkilöä. Sunnuntaiaamun koittaessa oli jo kolmannes henkilömäärästä karsiutunut pois ja meidänkin listalta kolme henkilöä jäi tulematta. Veljet kokoontuivat aamupäivällä ennen yhtätoista itäharjun Prisman parkkipaikalle, jonne yön aikana oli jälleen satanut kymmenisen senttiä uutta lunta. Paikalla sovittiin jako haettavien henkilöiden osalta ja autokunnat lähtivät liikkeelle lumiseen maastoon. Lähdimme veli Pekan kanssa hakemaan Prisman naapurustossa olevia henkilöitä. Yön lumisateen jäljiltä sivukadut olivat vielä täysin auraamatta, joten ei riittänyt että löydettiin oikea katu, piti vielä päästä autolla perillekin. Nelivetoa kaivattiin muutamaan otteeseen mutta kunnialla kuitenkin selvittiin ja vanhukset saatiin hyvissä ajoin Lehmusvalkamaan. Tosin aluksi sinnekin meinattiin mennä takaoven kautta mutta lopulta saatiin kaikki istumaan juhlasaliin hyvässä järjestyksessä.

Alueen pj Vilhelm Backman avasi juhlan ja DC Heikki Mäkelä kertoi lyhyesti ohjelmasta. Ensimmäisenä oli vuorossa balettiesitys Lumihiutaleiden tanssi, joka mukaili Pjotr Tšaikovskin säveltämää balettiteosta Pähkinänsärkijä. Pähkinänsärkijän tapahtumat sijoittuvat jouluyöhön ja siksi sitä esitetään erityisesti joulunajan ohjelmistoissa. Balettiesityksen jälkeen juhlayleisö lauloi yhdessä joululauluja. Seuraavaksi oli vuorossa Turun tuomiokirkon nuorisokuoron esittämää kuorolaulua, jossa esiintyi sama ryhmä joka edellisenä vuonna oli vakuuttanut käsikelloesityksellään. Kuoron jälkeen oli vuorossa jälleen balettiesitystä ja tällä kertaa osia Carmenista.

Erittäin näyttävän esityksen jälkeen juhlayleisö lauloi vielä muutaman tutun joululaulun, jonka jälkeen siirryimme nauttimaan marttojen kattamaa jouluruokaa. Jouluruoka oli erinomaista ja maittoi hyvin juhlavieraille. Joululounaan kruunasi kahvin kanssa tarjottu tähtitorttu.

Jouluruuan jälkeen olikin vuorossa paluukuljetukset, vanhuksilla oli jo kiire takaisin kotia. Nämä vanhusten kuljettamiset juhla- ym tapahtumiin ovat niitä parhaita palveluaktiviteetteja, niissä ihmiset ovat aidosti tyytyväisiä saamaansa palveluun. Ja he myös kertovat sen auliisti!

Paikalla olivat veljet Jussi T, Lars W, Timo H, Hannu M, Kalle P, Pekka R ja allekirjoittanut.

Tiedotustoimikunta/Ismo

Kuvia tapahtumasta.
 
 
11.12.2012 Jouluhartaus Pyhän Katariinan kirkossa

NYT SAA JOULU TULLA

Veljemme Matti Ahonen oli tällä kertaa valinnut joululuisen kirkkotilaisuutemme pitopaikaksi Pyhän Katariinan kirkon Turun Nummenmäellä. Ensimmäinen kirjallinen maininta kirkosta on vuodelta 1309. Myös vuodelta 1351 asiakirjoista löytyy maininta, jonka mukaan piispa Hemming vieraili kirkossa.

Kirkkorakennus on suorakaiteen muotoinen kolmilaivainen pitkäkirkko. Nykyinen kirkko on rakennettu 1440-1460 ja peruskorjattu 1983-1984.
Kirkko kuului alkujaan keskiaikaiseen Nummen eli Kaarinan pitäjään sekä ns. Aurajokisuun kirkkoryhmittymään. Kaarinan kivikirkko nimettiin uudelleen seurakuntajaossa 1990, jolloin Kaarinan seurakunnan Turun puoleinen osa nimettiin Katariinan- seurakunnaksi ja kirkko Pyhän Katariinan kirkoksi.

Tilaisuuden kutsua oli noudattanut runsaat 30 veljeä ja ladyä. Heille Veli Matti Ahonen oli valmistanut lämminhenkisen joulunalustilaisuuden. Hartaushetken lisäksi veli Matti esitteli kirkkoa ja valotti sen historiaa. Tilaisuuteen oli saatu myös musiikkimies Antti Janka-Murros, joka musiikillisella annillaan vastasi tilaisuuden urkumusiikista.
Hartaushetken jälkeen nautittiin makoisat kahvit kirkon sijaitsevassa entisessä pappilarakennuksessa.

Yhteisesti laulettujen joululaulujen lisäksi saimme kuulla klubimme pastorin mielenkiintoisen joulukuun klubiesitelmän. Jouluun liittyvä perinteikäs ja monipuolinen sanasto sai selityksen alkuperästään. Läsnäolijoille valkeni esim. miksi kannamme jouluna kuusen tupaan, miksi syömme jouluruokia, miksi annamme joululahjoja jne.

Kiitos veli Matti !

Seurakunnan puolesta
Lasse

Kuvia tapahtumasta.
 


9.12.2012 Mehutarjoilu Maarian kirkon edustalla

Jo toista kertaa järjestettiin mehutarjoilu Maarian kirkon edessä joululauluja kuuntelemaan saapuvalle kirkkoväelle.

Tällä kertaa sää suosi ja palveluaktiviteetti tapahtui hyvin talvisessa tunnelmassa. Veljiä oli saapunut runsain mitoin paikan päälle ja veli Jannen organisoimana kuumaa mehua ja joulupipareita oli riittävästi tarjolla pikkuhiljaa saapuvalle kirkkoväelle. Klubin kyltit olivat hyvin esillä ja suurin osa paikalle saapuvasta yleisöstä nautti 
ennen joululaulujen kuuntelemista kupillisen kuumaa glögiä ja palaute oli erinomaisen positiivista. Muutama jopa mainitsi, että olivat vuosi sitten samassa paikassa nauttineet kupin kuumaa ennen esitystä ja odottivat nyt vastaavaa, eivätkä pettyneet, päinvastoin!

Erinomainen palveluaktiviteetti, josta palaute on välitön ja lämmin. Tästä voidaan tehdä perinne klubin aktiviteetteihin!

Paikalla olivat veljet: Jussi T, Lasse W + lady, Pekka M, Kai O, Reino A, Ahti M, Timo H, Hannu M + lady, Kalle P + lady, Juho O, Janne E, Teppo N ja allekirjoittanut.

Tiedotustoimikunta/Ismo

Kuvia tapahtumasta.
 

25.11.2012 Ukkokodin asukkaiden kuljetus Joulumessuun

Marraskuun viimeinen viikonloppu ja vuorossa jälleen perinteinen Ukkokodin asukkaiden kuljettaminen Henrikin kirkkoon kuuntelemaan Joulumessua ja sen jälkeen seurakunnan tarjoamille kirkkokahville. Sunnuntaina aamulla veljet kerääntyivät Turun Ukkokodin edustalle valmiina siirtämään vanhusjoukon kaupungin toisella puolella olevaan Henrikin kirkkoon.

Veli Kari H oli jälleen saanut pikkubissin lainaan ja 17 asukasta olivat valmiina lähtöön. Veljien avustuksella vanhukset siirtyivät bussiin sekä muutamaan henkilöautoon ja hetkenpäästä vastaavasti veljien avustuksella kirkkoon odottamaan Joulumessun alkamista. Kirkkokahvit kruunasivat vierailun ja kahvin juotuaan vanhuksilla olikin jo kiire takasin ”kotia” Ukkokotiin.

Kaiken kaikkiaan todellinen palveluaktiviteetti, joka varmasti toimi jälleen kerran erinomaisena joulunajan aloituksena kaikille siihen osallistuneille. Monet lämpöiset kiitokset tuli vanhuksilta, kun he palasivat Multavierunkadulle ja ajatukset olivat jo siirtyneet tulevaan lounaaseen.

Veljistä olivat mukana Timo H, Teppo N, Ahti M, Pekka H, Lars W, Kari H ja Ismo V.

Kuvia tapahtumasta.
 
17.11.2012 Teatterimatka Poriin, "Hillitön Hotelli"

Jälleen oli kulttuuria tarjolla, kun Grandellin bussi lähti lauantaina 17.11 klo 15:00 Turun Ortodoksisen kirkon edestä kohti Porin teatteria. Harmittavien yhteensattumien johdosta veljien osallistujamäärä kutistui tällä kertaa kahteen mutta onneksi bussissa oli lisäksi jo aiemmilta kerroilta tuttua ”kulttuurista” innostunutta väkeä. Menomatkalla poikettiin syömään jo tutuksi tulleeseen ravintola Raatihuoneen Kellariin, jossa oli tarjolla erinomaista karitsan paahtopaistia valkosipuliperunoilla tai vaihtoehtoisesti merilohta suppilovahverokastikkeella. Alkuun tietysti herkullista juusto-päärynäsalaattia patongin kera. Parin tunnin istumisen jälkeen ruoka maistuikin erinomaiselta ja hieman kävi pelko puserossa, josko esityksen aikana alkaisi liiaksi nukuttamaan. Vaan ei huolta, teatteriesitys alkoi juuri ajallaan ja ensiminuutista lähtien kävi selväksi, että tämän esityksen aikana ei tarvinnut pelätä torkkumista.
 
Hillitön Hotelli oli viimeistä minuuttia myöten vauhtia ja yllättäviä tilanteita, jotka eivät jättäneet ketään kylmäksi. Repliikit olivat viimeiseen asti hiottuja ja tarina meni eteenpäin, kuin Pendolino parhaimmillaan juhannusyönä. Pitkästä aikaa voi todeta, että esitys oli todellakin erinomainen. Ei varmastikkaan mitään korkeinta taidetta vaan hulvatonta menoa, jossa sanakääntein ja erinomaisilla näyttelijäsuorituksilla pidettiin katsojat tiukassa otteessa koko näytelmän ajan. Ensimmäinen puoliaika meni äärettömän nopeasti ja ”taukokonjakin” vielä lämmittäessä vatsaa toinenkin puoliaika oli jo hyvässä vauhdissa. Esityksen aikana kävi hyvin selväksi, kuinka vaarallinen on giljotiini-tyyppinen parvekkeen ikkuna ja mitä kaikkea kaapista voi löytyäkkään..
 
Kerrassaan erinomainen esitys ja paluumatka menikin selvästi menomatkaa nopeammin hyväntuulisten teatterimatkalaisten puheensorinassa. No ainakin Turkuun saakka, siellä osa porukasta eksyi vielä Koulun penkille ja taisi siellä tulla muutama jälki-istunto tunti vietettyä.

Kiitokset jälleen veli Kaitsulle laadukkaista järjestelyistä, tämä reissu oli todellakin valon pilkahdus marraskuun kaamokseen.

Tiedotustoimikunta/Ismo

Kuvia tapahtumasta

 
1.11.2012 Siltojen sivakointi

Yksi kuluvan kauden uusista aktiviteeteista on liikunta-aktiviteetti, jota veli Ari on ansiokkaasti vienyt eteenpäin. Lokakuun kokouksen yhteydessä oli veljillä mahdollisuus hohtokeilailuun ja osanotto olikin hyvä. Jyvät eroittuivat akanoista heti alkukaatojen jälkeen. Taisi olla Kiitoradan historiassa ensimmäinen kerta, kun keiloja kaadettiin kravaatti kaulassa. Seuraavan aktiviteettina oli Siltojen sivakointi, jossa kierrettiin Turun sillat reippaasti kävellen. Sauvakävelyn lähtöpaikka oli Ukko-Pekan laiturin vierestä, jonne kerääntyi määräaikaan mennessä 14 veljeä & ladya asiaankuuluvissa varusteissa. Sauvakävelylenkin aikana oli tarkoitus tutustua Turun siltojen historiaan, jota varten veli Ari oli rekrytoinut Turkuseuran retkijaoston puheenjohtajan Leena Tiusasen. Viime syksynä vierailimme veli Matin johdolla Turun Ortodoksisessa kirkossa ja siellä saimme paikalliselta oppaalta erinomaisen ”pläjäyksen” kirkon historiaa. Leenan tietoarkku Turun historiasta oli vähintäänkin samalla tasolla ja noin kahden tunnin lenkin aikana kuulimme siltojen historian ja niihin liittyvät merkkitapahtumat sekä matkan varrella olevien merkittävien rakennusten tarinat. Tarinaa tuli kuin apteekin hyllyltä ja jos kuulijat muistavat edes puolet kaikesta kuulemastaan, niin tämäkin liikunta-aktiviteetti on täyttänyt tavoitteensa!
 
Liikkeelle lähdettiin Martinsillan kupeesta tält pualt jokke (vai oliko se sittenkin tois pualt jokke). Vuonna 1940 rakennetun Martinsillan strategiset mitat ovat 104,5 metriä pituutta ja 16,5 metriä leveyttä. Leenalla riitti tarinaa sillasta ja sen vieressä olevista rakennuksista. Sää suosi kulkijoita, tuuli oli etelästä ja taivas pilvessä mutta sateesta ei ollut tietoakaan. Martinsilta ylitettiin reippaalla vauhdilla ja jatkettiin tois pualt jokke ylävirtaan kohti Myllysiltaa. Vaikka lähdössä todettiin, että vauhti ei tule tappamaan tällä matkalla, niin oli sitä vähintäänkin riittävästi. Heti ensimmäisellä siirtymätaipaleella etujoukko meni menojaan ja jälkijoukossa tulleet ”sauvattomat” veljet puhisivat kuin höyryveturit. Menomatkalla Myllysilta ohitettiin vauhdilla ja jatkettiin kohti Teatterisiltaa, jonka keskikohtaan pysähdyttiin taas kuuntelemaan Leenan kerrontaa. Tarinasta selvisi mm sillankannessa olevan kuvion historia. Teatterisilta ylittää joen nimensä mukaisesti Turun kaupunginteatterin kohdalta ja silta on tarkoitettu vain kevyelle liikenteelle. Silta valmistui vuonna 1997 ja on kuuluisa siitä, että se heiluu kulkijoiden painosta. Veli presidentin johdolla piti tietysti kokeilla, kuinka paljon saadaan siltaa liikkumaan ja hetken hyppimisen jälkeen sillan lyhtypylväät huojuivat kuin puut Tapaninpäivän myrskyssä ikään..
 
Teatterisillalta matka jatkui Auransillalle, josta jatkettiin edelleen Tuomiokirkkosillalle. Matkan varrella pysähdyttiin kirjastotalon nurkalle, kuulemaan mm Turun palossa tuhoutuneen Pennisillan kohtalosta. Aurajoki ylitettiin tällä kertaa Tuomiokirkkosiltaa pitkin ja jatkettiin kävelyä kohti vuonna 1999 valmistunutta Tuomaansiltaa. Matkalla tutustuttiin joenvarren arvorakennuksiin ja pysähdyttiin mm Piispankadulla piispantalon edustalle. Nykyinen piispantalo on suunniteltu 1887. Alkuperäinen piispantalo rakennettiin samalle paikalle 1722 mutta Turun palossa tuhoutuivat kaikki kolme Piispankadun rakennettua korttelia. Tuomaansillan rakennusvaiheista kuultiin kommentteja myös veljiltä Timo ja Ari. Sillan kannen valuvaiheessa Halisten ukot olivat lähteneet liikkeelle ja meinasivat viedä sillan tukirakenteet mukanaan, jolloin silta notkahti ensimmäisen kerran. Tuomaansillalla on pituutta 110 metriä ja leveyttä 22 metriä. Piispa Tuomaan mukaan nimetyn Tuomaansillan ympäristössä komeilee Leena Ikosen tekemä Jäähuntu-taideteos.
 
Tuomaansillalta lähdimme takasin kohti Martinsiltaa ja matkan varrella kuultiin tarinaa Pinellan remontista, Vanhan Suurtorin rakennuksista, uuden Pennisillan rakennuspaikasta sekä Auransillan & Myllynsillan rakennusvaiheista. Kuten jo alussa todettiin, Turun siltojen historia tuli kertaheitolla tutuksi ja samalla monen merkittävän rakennuksen milenkiintoiset vaiheet Turun historiassa.
 
Sivakointi päättyi lähtöpaikalle Vaakahuoneen edustalle. Kiitokset vielä kerran veli Arille liikunta-aktiviteetin järjestelyistä ja erityiskiitos Leenalle erinomaisesta tarinoinnista Turun siltojen historiasta.

 
Tiedotustoimikunta/Ismo



Kuvia tapahtumasta

 
27.10.2012 Nenäpäiväkeräys Aurajoen rantamilla

Syksyn nenäkeräyslippaat jaettiin lokakuun klubikokouksen päätteeksi ja ensimmäinen virallinen klubiaktiviteetti asian osalta tapahtui lokakuun lopun silakkamarkkinoiden yhteydessä Aurajoen rantamilla. Veljet olivat liikkeellä asianmukaisesti varustautuneena jo hyvissä ajoin lauantaiaamulla. Aikataulu oli tarkasti sovittu silakkamarkkinoita järjestävän LC Turku/Aninkaisen edustajien kanssa ja sen mukaan hoidettiin itse keräys. Talvi yllätti Turkulaiset jo perjantaina, kun poikkeuksellisen runsas lumisade muutti maiseman kertaheitolla talviseksi. Lauantaina sää suosi niin myyjiä markkinoilla kuin myös keräykseen osallistuvia veljiä. Auringon paistaessa jokirannassa oli ruuhkaksi asti hyväntuulisia asiakkaita ja kauppa kävi myyntikojuilla tasaseen tahtiin. Kuten aikaisempinakin vuosina paikalla oli myös kalajalosteiden myyjiä mutta suurin osa oli myymässä ihan jotain muuta. Kansainvälisestä ilmeestä vastasivat myyntikojut Englannista ja Hollannista saakka.
 
Hyvin riitti ”asiakkaita” myös veljien keräyslippailla, ihmiset halusivat osallistua keräykseen hyvän asian puolesta. Veli presidentin mukaan eräskin rouva tuli keräyslippaiden luokse ja huomasi, että hänellä ei ollut yhtään käteistä mukana. No ei hätää, rouva lähti lähimmälle raha-automaatille ja
palasi hetken kuluttua takasin ja laittoi osuutensa keräyslippaaseen! Rouvalla oli asenne kohdallaan. Keräys päättyi sovitusti klo 13:00 ja veli kirstunvartija keräsi keräyslippaat varmaan talteen. Lippaiden painosta päätellen keräystulos oli hyvä ja erinomainen alku klubin nenäpäiväkeräysaktiviteetille. Lippaitahan on vielä muillakin veljillä ja itse keräys jatkuu aina marraskuun 9. päivään saakka, jolloin kolmen viikon kampanja huipentuu Yle TV2:n Nenäpäivä‐show’hun, jossa mukana on Suomen kirkkaimpia tähtiä.
 
Jokirannan keräykseen osallistuivat veljet Reino Ainala, Ahti Määttä, Reijo Juntunen, Pekka Määttä ja Hannu Mäenpää.
 

Tiedotustoimikunta/Ismo


Kuvia tapahtumasta



18.10.2012 Vuosi- ja klubikokoukset Kiitoradalla 

Lokakuun klubikokous sekä sääntömääräinen vuosikokous pidettiin tällä kertaa poikkeuksellisesti Kiitoradalla. Aivan oikein, Kiitoradalla, tosin nyt ei tarvinnut olla huolissaan nousevista tai laskeutumassa olevista lentokoneista. Ennen vuosikokousta veljillä oli mahdollisuus hohtokeilailuun ja alkulämmittelyjen jälkeen kaikki radat olivatkin vilkkaassa käytössä. Sanomattakin selvää, että kasvon piirteet vakavoituivat ja verisuonet pullistuivat, kun veljet saivat keilapallot käsiinsä. Keilailutapahtuman piti olla kevyttä lämmittelyä ja mukavaa jutustelua veljien kesken, mutta kuvat puhuvat puolestaan: armoa ei pyydetty eikä sitä annettu! Keilapallo toisensa jälkeen vyöryi kohti keiloja ja välillä näimme komeita kaatojakin. Tyyli oli vapaa kuten myös asusteet. Harvoin on nähty äijiä keilaradalla valkoiset paidat päällä, kulmahousut jalassa ja kravaatti kaulassa mutta kuten sanottu, kyseessä oli kevythenkinen lämmittely ennen vuosi- ja klubikokouksia. Keilaamaan oli ilmoittautunut 11 veljeä ja paikalla oli ainakin sen verran, taisi olla jopa pari veljeä till. Joka tapauksessa keilaaminen sujui erinomaisesti ja parhaat pisteet taisi kerätä veli Juho keskiradalla. Valitettavan myöhään paikan omistaja näytti mainosta, jossa luvattiin ilmainen keilapallo henkilölle, joka keilaa täydet 300 pistettä. Jos sen olisi tiennyt heti alusta, niin olisimme varmasti aloittaneet keilaamisen aivan eri taktiikalla..
 
Keilaamisen jälkeen siirryimme yläkerran saunakabinet-tiloihin, jotka sopivat varsin hyvin kokouksen pitämiseen. Ennen kokouksien aloittamista toimitusjohtaja Harri Lehtinen kävi kertomassa Kiitorata-hankkeen historiaa ja myös tulevaisuuden suunnitelmia, sekä toivotti veljet tervetulleiksi myös uudemman kerran. Vuosikokous aloitettiin tutulla Leijonamarssilla, tosin tällä kertaa veli presidentti säästi toisen säkeistön klubikokouksen alkuun. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä viereisessä ravintolatilassa olleiden asiakkaiden ilmeet, kun veljet jyräyttivät Leijonamarssin alkusäkeet ilmaan. Itse vuosikokous meni rutiinilla veli Lassen varmoissa käsissä ja veli sihteerin pöytäkirjamerkinnöistä voidaan tarkistaa, että kaikki kohdat tuli käytyä lävitse. Uudet tuulet puhalsivat myös kokouskäytännöissä, veli Lasse ei käyttänyt nuijaa lainkaan kokoksen aikana!
 
Vuosikokouksen jälkeen oli vuorossa klubikokous ja ennen kokouksen aloittamista veli presidentti luovutti veli Pekka Heinolle klubin onnittelut 70v -syntymäpäivän johdosta. Onnitteluiden jälkeen varsinainen klubikokous hoidettiin veli presidentin ohjastamana asiaankuuluvalla tarkkuudella. Kokouksen aikana käytettiin melko runsaasti puheenvuoroja, joka kertoo siitä että veljet olivat selvästi kiinnostuneita käsiteltävistä asioista ja myös kokouksen avoimesta luonteesta.
 
Illallinen olikin tällä kertaa hyvin miehekästä lajia, maukkaita grillimakkaroita runsaiden salaattien kera, ja syötävää oli vähintäänkin riittävästi. Illallisen aikana hallituksen vetojuhdat presidentti, sihteeri ja rahastonhoitaja esittivät yhteislauluna kappaleen, joka tunnetaan sotilasmarssina ja on nykyisin tuttu kaikille armeijan käyneille miehille ja naisille: ”Eikä me olla veljeksiä”. Tosin tällä kertaa hieman soveltaen, koska veljeksiä oli kolme! Valokuvasta käy selville myös hallituksen yhtenäinen asustelinjaus. Kokousillan päättyessä ja veljien poistuessa paikalta, veljet presidentti & rahastonhoitaja jäivät vielä tunnollisina virkamiehinä puhdistamaan pöytää ja kummalekkin taisi olla vielä seitsemän (7) makkaraa jäljellä..
 
Kiitokset veli Arille erinomaisista järjestelyistä, joissa huomioitiin ansiokkaasti veljien liikunnan tarve, mukava kokousympäristö ja pisteenä i:n päälle kevyt iltapala salaatteineen.
 
Seuraava yhteinen aktiviteetti on nenäpäiväkeräys, johon toivotaan veljien runsasta osanottoa.


Tiedotustoimikunta/Ismo


Kuvia illasta



29.9.2012 Kalastusretki Taivassalossa

Syyskauden ensimmäinen yhteinen aktiviteetti oli kalastusretki Taivassalon kalastusvesille. Veli Pekka Heino aloitti retken järjestelyt jo hyvissä ajoin ennen kesää ja nyt, syyskuun 29. päivä, veljesporukka kokoontui veli Pekan mökille. Jo menomatka Taivassalon Puontintielle oli seikkailu sinänsä ja tällä kertaa vanha totuus ”kävellen olisit jo perillä” piti kirjaimellisesti paikkansa, kun kahden (2) navigaatorin opastamana saavuimme noin 200 metrin päähän määränpäästä. Välissä oli ainoastaan vajaan sadan metrin mittainen ”yhdystie”, jonka toisessa päässä oli "Läpikulku kielletty" –kyltti. Valitettavasti veli Ismon Passatin maavara oli tarkoitettu lähinnä asfaltoiduille teille, joten meidän piti ajaa takasin Taivassalon keskustaan ja tulla toista puolta takaisin Puontintielle, aikaa meni reilut 20 minuuttia.
 

Perille päästiin ja paikan päällä totesimme, että veli Kallen kyyditsemä porukka oli vielä matkalla. Kun kaikki olivat saapuneet paikalle, urhea kalastusjoukko kokoontui laiturille kahden veneen viereen. Tässä vaiheessa jutut olivat suuria ja vain taivas oli rajana kalasaaliin osalta. Taivaasta puheenollen, sääherra oli jälleen kerran suosiollisella päällä ja aurinko lämmitti mukavasti siniseltä taivaalta. Vasta myöhemin iltapäivälle oli luvattu sadekuuroja. Veli Jussi oli jo aamutuimaan ajanut veneellään Taivassaloon ja toinen vene oli paikallisen kalastajan ”piiskahirmu”. Siinä oli
pystyssä
vetouisteluvapoja vähintäänkin riittävästi ja veli presidentin johdolla veljet Hannu & Manu nousivat itsevarmoina veneeseen, "saalista tulisi olemaan ja paljon!" Veli Jussin veneeseen nousivat veljet Antti, Kalle ja allekirjoittanut. Selvästi matalammalla profiililla, ”se parhaiten nauraa joka kalat nappaa”.
 

Silver Hawk ampaisi laiturista liikkeelle vavat taipuen ja toisessa veneessä seurasimme hyvän turvaetäisyyden päässä. Vaikka oli vasta syyskuun loppu, niin vauhdin tuoma ilmavirta oli kohtuullisen jäätävä joten huput, pipot ja hanskat olivat tarpeen. Parinkymmenen minuutin ajomatkan jälkeen tulimme sopivan aukon alkupäähän ja oli aika ottaa vetouisteluvälineet käyttöön. Naapuriveneessä kävikin aikamoinen säpinä, kun veljet koittivat saada uistimia veteen. Veli Manulla näkyi olevan hyvinkin selkeä mielipide siitä miten edetään (katso kuvat). No, lopulta yhteisymmärrys löytyi ja he saivat riittävän määrän uistimia veteen. Venekunta lähti lipumaan kohti aukon toista päätä ja lopulta kai aina Ugiin saakka.. Myös meidän veneessä laitettiin uistimet veteen ja ajettiin hissukseen eteenpäin. Kuningas merikotkakin oli samoilla apajilla. Lyhyen vetouistelun jälkeen totesimme, että meidän venekunnalle sopii paremmin heittokalastus ja niinpä ajoimme lähellä olevan saaren rantakaislikon ääreen. Rantapoukama tuli nopeasti tutkittua ja jatkoimme matkaa takasinpäin seuraavalle. Matkalla näimme joutsenia useammankin kerran ja yksi niistä vahvisti veli Jussin kännykän merikarttasovelluksellakin näkyvän kiven.
 
Alkuun ei kala syönyt mutta tottuneena merenkävijänä veli Antti oli varautunut tilanteeseen ja kaivoi repustaan esille Fazerin sinistä, lauantaimakkaraa ja kylmää olutta! Makkarasiivut olivat juuri oikeaoppisesti leikattu paksusta lauantaimakkarapötköstä ja maku oli ruhtinaallinen. Laitettiin multimediaviestiä myös veli presidentille toiseen venekuntaan mutta ilmeisesti he olivat niin kiireisiä ”vapah**vetin” kanssa, että eivät ehtineet vastaamaan. Siitä jatkoimmekin joutsenien opastamana kohti seuraavia heittopaikkoja ja kohta ensimmäinen kala olikin tosiasia, kun veli Kalle veti mustanpuhuvalla uistimella hauen veneeseen. Ja tämähän oli vasta alkua.
 

Jostain syystä käytetty objektiivi vääristi toisen vonkaleen kokoa, todellisuudessa kala oli selvästi uistinta suurempi. Välillä veli Antti otti näytteitä paikallisesta kaislikosta omaan kokoelmaansa, joka on kuulemma erittäin laaja. Hetken kuluttua todellinen vonkale iski koukkuun. Veli Jussi noukki varmalla otteella uistimeen tarttuneen hauen 
veneeseen erikoisvahvistetulla haavilla. Veli Kalle kaivoi ammattimiehen elkein Rapalan digitaalisen va’an esille ja punnitustulos oli 1.43 kg! Tämä oli jo kolmas hauki, pari ensimmäistä laskettiin kasvamaan seuraavaa kalastuskertaa varten. Päivän saaliiseen tyytyväisenä lähdettiin takasin kohti veli Pekan rantasaunaa ja hetken kuluttua ulapalta palasi toinenkin venekunta keula kohisten. Laitoimme hauenvonkaleen laiturille ja odotimme toisen venekunnan saalista vierelle. Sitä saikin odottaa pitkään..
 
Kalastuksen jälkeen oli saunomisen aika ja veljet Pekka & Ismo S olivat lämmittäneet rantasaunan erinomaiseen kuntoon. Kertalämmitteisestä kiukaasta lähti kipakkaat löylyt ja jutut karkuunpäässeistä kaloista vaan paranivat. Saunomisen jälkeen siirryimme ylämökkiin, jossa veli Pekka oli kattamassa lohikeittoa illalliseksi. Ennen ruokailun aloittamista veli presidentti ojensi illan isännälle Norjasta työmatkaltaan hankitut tuliaiset. Seremonian jälkeen veljiä ei toistamiseen tarvinnut kehoittaa lohisopan pariin. Keitto oli erinomaista ja sitä oli vähintäänkin riittävästi!
 
Syömisen jälkeen siirryimme sohvalle istumaan ja parantamaan maailmaa. Illan isäntä piti huolen siitä, että veljien lasissa pohja ei päässyt kuivumaan hetkeksikään. Aika meni kuin siivillä ja ensimmäinen autokunta lähti kuuden nurkilla takasin kohti Turkua. Toinen autokunta lähti tarinan mukaan pari tuntia myöhemmin ja sunnutaina iltapäivällä veljet olivat kuin suoraan elokuvasta ”Men in black” mustine aurinkolaseineen.
 
Suuret kiitokset veli Pekalle erinomaisesta kalastusretkestä ja oheistarjoilusta! Sää oli erinomainen samoin kuin veljeshenki koko päivän ajan.
 
Paikalla olivat veljet Jussi T, Antti H, Ismo S, Manu L, Pekka M, Kalle P, Hannu M, Ismo V ja päivän isäntä veli Pekka H.
 

Tiedotustoimikunta/Ismo


Kuvia matkalta



8.9.2012 Bengtskär kutsui lioneja

Lions-kausi 2012 – 2013 käynnistyi hyvin merellisissä tunnelmissa, kun Lions-veljet lähtivät LC Kaarinan järjestämälle luontoretkelle Bengtskärin majakalle yhteistyössä Rosita Oy:n kanssa. Matkalle oli ilmoittautunut yhteensä 50 Lions-veljeä & ladya. Matkalle lähdettiin M/S Lilyllä Aurajoen rannalta varhain sunnuntaiaamulla 8. syyskuuta raikkaassa mutta aurikoisessa syyssäässä. Lioneille oli varattu aluksen alakerrasta kabinettitila, joka täyttyikin heti matkan alussa innokkaista risteilijöistä. Leijona-tilaisuuden juonsi Lion Allan Savola ja matkaan osallistuivat myös DG Reino Laine ja IPDG Mikko Torkkeli puolisoineen.

Myös klubimme LC Turku/Kupittaa oli matkalla hyvin edustettuna, paikalla olivat veli presidentti Pekkä Määttä + leading lady ja allekirjoittanut eli lähes 10% osallistuneista Lions-henkilöistä!

Aluksen lipuessa Aurajokea pitkin merelle, nähtiin jokirannassa useita purjeveneitä juhlaliputuksella varusteltuna ja muutenkin rannassa oli normaalia enemmän ”säpinää”. Syy selvisi myöhemmin: naapurimaan kunigaspari vieraili Turussa samaisena sunnuntaina. Jokirannassa olivat tietysti myös paikalliset merenkäynnin ylpeydet, purjelaivat Sigyn ja Suomen Joutsen arvokkaasti ankkuroituneena.

Satamasta matka jatkui Ruissalon rantoja seuraten kohti ainutlaatuista Turun saaristoa auringon paistaessa mukavasti taivaalta. Aluksen kapteeni, merikapteeni & Lion Stefan Jensen, varoitti jo heti lähdön jälkeen, että merisääksi on luvattu navakkaa tuulta ja mahdollisesti sadekuuroja. Lisäksi hän varoitteli voimakkaasta aallokosta, joka oli jo parilla aikaisemmalla risteilyllä estänyt maihinnousun saarelle. Alkumatkan aikana sadekuuroista ei ollut tietoakaan mutta tuuli piti huolen siitä, että aurinkokannella kukaan ei ottanut aurinkoa ilman paitaa. Matkalla kohti kuuluisaa Bengtskärin majakkaa, kuulimme eloisan kertomuksen rakennuksen yli 100-vuotisesta historiasta ja viimeisistä päivistä toiminnassa majakkana.

Suomenlahden edustalla, 25 kilometriä Hangosta lounaaseen kohoaa Pohjoismaiden korkein majakka 52 metriä merenpinnan yläpuolelle. Bengtskärin majakka on saaristomeren uhkein ja vaikuttavin nähtävyys, jonka jyhkeät kiviseinät ovat nähneet monet historiamme vaiheikkaat tapahtumat. Yhdeksän vuosikymmenen ajan majakka on ohjannut tuhansia merenkävijöitä turvallisille väylille. Ennen 1900-lukua Bengtskäriä ympäröivä karikkoinen merialue koitui monen laivan kohtaloksi. Lopullisen sysäyksen majakan rakentamiseen antoi höyrylaiva Helsingforsin haaksirikko 1905, jonka jälkeen Keisarillinen senaatti myönsi varat arkkitehti Florentin Granholmin piirtämän, Itämeren ylväimmän kivimajakan rakentamiseen. Vuonna 1906 Bengtskärin majakan rakennustöissä ahersi 120 työntekijää ja elokuussa 1906 saarella järjestettiin juhlalliset harjannostajaiset. Kiviseinään muurattiin majakan piirustukset, perustamisasiakirja ja sen ajan kolikkorahoja. Sen jälkeen rakennettin pyöreä torni, jonka huipulle johtaa 252 betoniaskelmaa. Majakan valo sytytettiin ensi kertaa 19.12.1906. Pariisista tilatun, petroolilla toimivan valolaitteiston valotunnuksena oli kolme välkkyä joka 20 sekunti ja kantomatka peräti 20 meripeninkulmaa. Talvella 1907 ullakolle asennettiin vielä seitsenmetrinen sumusireeni, jonka sumutörähdykset kuuluivat aina 15 meripeninkulman päähän. Asuinkerroksiin majoittuivat kolme majakanvartijaa, sumusireeninhoitaja ja majakkamestari perheineen, yhteensä 15 henkilöä. 1920- ja 30-luvuilla väkiluku kasvoi, enimmillään majakan asukasmäärä oli 32 henkilöä... Sotien aikana majakkarakennus on kokenut kovia ja niistäkin kuulimme erittän mielenkiintoisia tarinoita.

Matkan varrella nautimme erinomaista lounasta ja mikäpä merihenkiselle matkalle sopisikaan paremmin kuin lohisoppa saaristolaisleivän kera. Soppa maistuikin erinomaisesti ja annosten jakelukin tapahtui mainiosti Lions-hengen mukaisesti ketjussa henkilöltä toiselle. Ruokailun aikana tulikin sitten ensimmäinen sadekuuro ja meri antoi hieman näytettä tulevasta..

Matka jatkui Hiittisten saariston lävitse kohti viimeisiä ulkosaaria ennen avomerta. Majakka sijaitsee Saaristomeren uloimmalla luodolla Pohjoisen Itämeren itäosassa. Saapuessamme saarelle tuuli yltyi ja aallonkorkeus oli lähemmäs kaksi metriä. Vasta kolmannella yrityksellä kapteeni onnistui kiinnittymään rantakallioon ja matkustajat pääsivät nousemaan Bengtskärin majakkasaarelle. Innokkaimmat matkustajat kiipesivät juoksujalkaa majakan huipulle ihailemaan mahtavaa merimaisemaa. Valotornista näki aina Hankoon saakka, jos vaan osasi katsoa oikeaan suuntaan. Vierailu majakalla piti alunperin kestään reilut kaksi tuntia mutta jo noin 45 minuutin kuluttua kapteeni soitti aluksen sumutorvea ja kuulutti, että matkustajien on palattava alukseen välittömästi. Luonto näytti voimansa ja sadekuuron myötä tuuli yltyi erittäin voimakkaaksi tehden alukseen palaamisen vaikeaksi, jopa vaaralliseksi. No kaikki onnistuivat onnellisesti palaamaan alukseen ja alus irrottautui rantakalliosta & suuntasi keulan takasin kohti Turkua. Ennen saariston tarjoamaa suojaa aallokko keinutti alusta varsin mukavasti ja sadekuurot kastelivat kannella olleet.

Koska vierailu saarella jäi lyhyeksi päätti kapteeni kiertää pidemmän reitin kautta takasin Turkuun. Sadekuurojen säestämällä paluumatkalla nähtiin paljon merilintuja, joutsenia, harmaahaikaroita, merimetsoja ja jopa merikotka kunnioitti läsnäolollaan. Matkalla ollut saaristo-opas Seppo Sällylä eläytyi esityksiin Bengtskärin taistelusta, saarelta löydetyistä esineistöstä ja luonnosta sellaisella antaumuksella, että se ei jättänyt ketään kylmäksi. Turkuun saavuttiin illansuussa Paraisten ohitse Pitkäsalmea pitkin ja Pitkäsalmen sillan kohdalla kohtasimme vielä jännittävät hetket: mahtuuko alus sillan alitse ilman kosketusta? Menihän se mutta ei maston ja sillan väliin jäänyt kuin Turun Sanomien viikonloppunumeroa vastaava tila.

Matka päättyi noin kello 21:00 Vaakahuoneen edustalle ja matkaan tyytyväinen matkustajaryhmä katosi hämärtyvään Turun iltaan iloisen puheensorinan säestämänä.

Kiitokset LC Kaarinalle hienosta kokemuksesta Turun kauniissa saaristossa!

Tiedotustoimikunta/Ismo


Kuvia matkalta



9.8.2012 Kesäteatteriesitys "Kekkonen - syntymästä kuolemaan"

Perisuomalaisen kesän jälkeen oli taas aika käynnistää uusi toimintakausi ja mikä onkaan sen parempi aloitus, kuin ratkiriemukas teatteriesitys! Valitettavan harva veljesporukka oli ilmoittautunut veli Kaitsun järjestämään kesäteatteriesitykseen, vaikka kyseessä oli erinomaiset arvostelut saanut Naantalin kesäteatteri Emman esitys Kekkonen - syntymästä kuolemaan. Ennen teatteria oli tietysti vanhan tavan mukaan kevyt iltapala Naantalin Rantaravintolassa. No nälkäiseksi se ei ainakaan jättänyt ketään, erittäin maukas ja täyttävä Spa Bakeryn maalaisleipä, jonka välissä härän ulkofilettä, salaattia, tomaattia, paahdettua silpulia ja chipotle-kastiketta. Kyytipojaksi tietysti talon viiniä.

Teatteriesitys oli varmaa Linnateatterin työtä, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Selväksi tuli mistä Lepikon torpassa 3. syyskuuta 1900 syntynyt UKK oli perinyt voittamisen tahdon ja suunnattoman kilpailuvietin. Urho rakasti voittamista ja inhosi kaljuuntumista. Railakasta opiskelijaelämää vietettiin myös Urkin nuoruudessa ja sarastava poliitikon ura otti ajoittain erittäin koville. Poliitikkona Urho jakoi mielipiteitä ja joutui kamppailemaan tosissaan päästäkseen valtaan. Paasikiven hallituskaudella pääsy ulkoministeriksi oli varsinainen lähtölaukaus menestykseen tosin ensimmäisellä yrityksellä Urkin tappio istuvalle presidentille oli selvä 62 - 171 ja sehän tuli selväksi myös näyttämöllä. Vaalien jälkeen Paasikivi nimitti Kekkosen pääministeriksi ja sen jälkeen oli enään ajan kysymys, koska "Urho siirtyy kalifiksi kalifin paikalle". Vuoden 1956 presidentin vaaleissa tuli ensimmäinen voitto pienimmällä mahdollisella erolla 151 - 149 ja siitä eteenpäin presidentin valtakautta kestikin yli 25 vuotta aina vuoteen 1982, jolloin Mauno Koivisto vannoi presidentin virkavalan tammikuun lopussa.

Lukuisat tapaamiset Neuvostoliiton presidentti Hrustsovin kanssa & muut valtiovierailut saivat yleisön innostumaan ja saunomisen yhteydessä yleisö toimi erinomaisena kiukaana. Sairauden uuvuttaman presidentin viimeiset askeleet ja SE kuuluisa kuva, jossa turvamiehet taluttavat UKK:n takaisin sisälle, pysäyttivät yleisön täydelliseen hiljaisuuteen. Lopussa ollut kalastuskohtaus olisi voinut jäädä poiskin, niin olisi jäänyt ehkä vieläkin parempi maku illan esityksestä.

Kiitokset jälleen veli Kaitsulle erinomaisesta kulttuurielämyksestä, sekä tällä kertaa myös Suomen poliittisen historian pikakertauksesta!

Past sihteeri/Ismo

Lions Club International/Piiri 107 A
LCI linkki          i